07.02.2011 - Missä papan auto?

Pakkasta. Kirkasta, vaikka aurinko ei paistanutkaan. Kevättä!

Istuin autossani sairaalan mäessä. Juttelin tyttären kanssa kännykällä. Joku iäkäs pappa käveli vaikeasti mäkeä ylös, hankalaa oli liikkuminen. Hän oli lihavahko, jalat huonot, vähän väliä piti pysähtyä levähtämään.

Autoni kohdalla hän pysähtyi ja viittoi, että hänellä olisi asiaa. Lopetin puheluni. Papan auto oli hukassa. Kysyin, mihin hän sen on jättänyt.
- Siinäpä se, kun tietäisinkin, huokaisi pappa.
- Jalkahoitajalle menin, ja nyt en tiedä, missä auto on!

Kehotin pappaa hyppäämään kyytiin, niin etsitään auto. Olisin auttanut häntä autoon siirtymisessä, mutta se ei käynyt laatuun. Jalkojen autoon saaminen oli todella hankalaa. Papalla oli diabetes, joka vaikuttaa jalkojen kuntoon.
- Ei missään tapauksessa, pitää sitä sen verran olla miestä, että saa jalkansa autoon, pappa sanoi urheasti.

Niinpä sitten jonkin minuutin jälkeen kiertelimme sairaalan parkkipaikkoja. Ei näkynyt tuttua autoa. Kun ajoin terveyskeskuksen edestä, pappa alkoi päästä jäljille.
- Tästä minä ajoin, tämä on tuttu reitti!
Ja ylös mäkeä ajettaessa:
. Joo, tämä näyttää tutulta, oikella tiellä ollaan!

Auto löytyi ja ajoin sen viereen.
- Olipa se merkillistä, että auto joutui noin hukkaan, sanoin.
- Ei mitenkään merkillistä, ei ollut ensi kerta, pappa totesi iloisena.
- Mutta mitenkäs nyt sovitaan, kun sinä ajelutit minua, hän pohti.
- Sanotte vaan "kiitos", niin asia on sillä selvä, vastasin.
- On se niin harvinaista, että joku auttaa, hän sanoi, ja kiitteli kyydistä.

Sinne jäi pappa autonsa viereen. Toivottavasti hän osasi ajaa kotiinsa. Hänen kuntonsa alkoi olla sillä rajalla, ettei autoilu ole oikein hanskassa enää, kun jalat eivät toimi ja muistinkin kanssa on ongelmia. Jumala varjelkoon häntä liikenteessä, ja muita, kun hän on ajelee menemään.

Itse nousin varhain aamulla, sillä oli monenlaista soittelua ja puuhaa tänään. En saanut paljonkaan aikaan, mutta monta siimaa tuli lasketuksi vesille. Erään ystävän tukan kävin leikkaamassa päiväsellä.

Sen tein, että kävin kirjastossa ja sovin pitäväni kirjani julkaisutilaisuuden Hyde Park -salissa keskiviikkona 23.2 eli parin viikon päästä. Tuollainen asia on helppo sopia, mutta kunhan päivä lähenee, niin ehdin raapia päätäni muutaman kerran.

Pohjalaisen toimituksessa kävin myös. En tavannut kulttuuritoimittajaa, mutta jätin soittopyynnön. Katsotaan, miten asia etenee sillä rintamalla.

Viranomaisia yritin jahdata, mutta turha jahti. Yhtään heikäläistä en saanut kiinni. Olen kai hidas tai ongin väärästä järvestä.

Keuhkokuvaan aioin mennä, mutta sen sijaan sieltä annettiin uusi aika parin viikon päähän. Ei kannata kuulemma vielä mennä. Ystävälleni kun soitin, hän sanoi saaneensa puolestaan keuhkokuumeen, ja hänen äänensäkin kuului kuin kuopasta.

Arin luona kävin reilun tunnin keinuttelemassa. Hän oli väsynyt eikä halunnut nousta tuoliinsa. Se sopi minulle, sillä minuakin väsytti. Kuuntelimme Valittuja Paloja sekä Uutta Testamenttia. Rukoilimme. Ari jäi nukkumaan, kun lähdin kotiin.

Luther kirjoittaa kuin suoraan minulle päivän tekstissään:
HEITTÄKÄÄ KAIKKI MURHEENNE HÄNEN PÄÄLLENSÄ, SILLÄ HÄN PITÄÄ TEISTÄ HUOLEN.
"Älkää jättäkö asiaanne omaksi taakaksenne, sillä te ette jaksa kantaa sitä. Loppujen lopuksi te sorrutte sen alle. Sen sijaan luovuttakaa se pois ja heittäkää se iloiten ja turvallisesti Jumalan haltuun.

"Sanokaa: Taivaallinen Isä, olethan sinä Herrani ja Jumalani. Sinä loit minut silloin, kun en mitään ollut ja olet vielä lunastanutkin minut Poikasi kautta. Olet uskonut suoritettavaksi tämän toimen ja tehtävän, mutta se ei ole menestynyt tahtoni mukaisesti. Moni asia pyrkii minua painamaan ja tuottaa minulle huolta. Itse en löydä neuvoa enkä apua. Siksi uskon kaiken sinun huomaasi. Anna sinä neuvo ja apu, ole näissä asioissani kaikkena kaikessa.

"Tämä on todella Jumalan mielen mukaista. Hän kehottaa meitä tekemään vain velvollisuutemme, mutta jättämään hänen asiakseen huolen lopusta, siitä, mitä me saamme aikaan.

"Kristittyjen taito ja ymmärrys on suurempi kuin maailman lasten. He näet tietävät, miten luopua murheistaan, Muut sen sijaan tässä asiassa kiduttavat onnettomina itseään, mutta vaipuvat lopuksi kuitenkin epätoivoon. Usko sen sijaan tarttuu tähän sanaan: Hän pitää teistä huolen, ja myös luottaa siihen." -Mannaa Jumalan lapsille

Oli lohduttava sana, ja surukseni on todettava, että liian usein murehdin sen sijaan, että luottaisin Jumalaan, joka on luvannut pitää huolen ja kantaa vastuun minusta.

Lähden varaamaan saunan huomiseksi, ja siirryn tuvan puolelle nauttimaan illan rauhasta. Kutomaan, lukemaan, kuuntelemaan deitä tai Raamattua.

Siunausta runsain määrin, arvoisa lukijani!

jk. Huomenissa kai tulee kolmas lasti kirjoja!