07.01.2011 - Norsun törinää tästä osoitteesta!

Lunta on satanut, aurinkoa ei ole näkynyt. Eikä postipoikaa.

Postipoika lienee arka. Ei ole uskaltanut meidän ovelle. Tai sitten on ollut painamassa juuri ovikelloa, kun on kuullut kuin sumusireenin tai norsun törähdyksen oven sisäpuolelta. Sen seurauksena hän on pötkinyt tiehensä heittäen kirjaparkani karkeajätteisiin tai pullonkeräykseen.

Itse asiassa en tiedä, onko jonkun aikomus tuoda kirja laatikkoon tai ovelleni. Niin ei ole kuitenkaan tapahtunut, siitä olen varma. Liekö joku jäänyt sitä lukemaan postin nurkalle. Sinne, missä itse aioin vaania lähetyksen tuloa.

Tosiasiassa päiväni on mennyt mukavasti. Välillä on ollut törkeän huono olo, pää kipeä ja ontelot täynnä räkää. Siitä johtuen olen käytellyt sarvikuonoa ja töräytellyt ontelojani tyhjiksi monta kertaa päivän aikana. Varsinkin sen jälkeen oloni on aika hyvä.

Töräyttely ja pillerien napsiminen ei ole ollut turhaa. Marja käytti minua verikokeissa tänään. Crp oli laskenut 23:een, eli hieno alamäki, joka on siis tavallaan ylämäki.

Omalla terveysasemallani on kotoinen meininki. Viisi oli vastaanottojonossa luukulle. Pappoja ja mummoja, mukaan lukien allekirjoittanut. Otin tuolin alleni, kun homma kesti. Mutta en moiti: hoitaja luukulla oli todella ystävällinen joka asiakkaalle, kuunteli ja jutteli. Tuollaista palvelun pitää ollakin!

Päinvastoin oli kerran päävastaanotolla, jossa hoitajasetä ei kertaakaan vilkaissut "tapausta", joka olin minä luukun toisella puolella. Tuollaisia hoitajasetiä varten pitäisi olla lasten pilli taskussa. Sellainen, jossa paperiputki oikeaa suoraksi, kun siihen puhaltaa ja samalla kuuluu törähdys! Saisin vähän virkistystä ainakin itse ellei hoitaja siitä innostuisi.

Ymmärrän senkin, ettei aina jaksa katsoa jokaista naamataulua, ellei ole varma, että vastassa on kaunotar. Mutta mukava silti olisi tulla nähdyksi.

Soitin Arin osastolle ja juttelin hoitajan kanssa. He ovat mukavia ja vievät Arille terveiseni. Toivon pääseväni Arin luo viimeistään maanantaina. Mutta otanpa nyt vain päivän kerrallaan.

Verikokeenottaja ihmetteli, ettei lääkäri määrännyt minua tiputukseen keuhkokuumeen ja tulehdusarvoni takia. En tiedä syytä, mutta hienoa, että aloin toipua kuitenkin. Ehkä lääkäri arveli, että noin energinen eukko kyllä pärjää. Tai sitten, että tuo ei pysy aloillaan. Niin tai näin, Jumala johdattaa lääkäreitäkin, tahtoivatpa he sitä tai eivät.

Minulle on harvoin sanottu, että olet sairas eikä sinun saa muuta kuin levätä. Tai kerran on, mutta silloinkaan en totellut.

Olin neljävuotias, minulla oli vesirokko. Oli lämmin kesäkuun päivä. Ennen kesäkuut olivat kuumia, mikäli oikein muistan. Koko kesä oli aina kuuma, eikä koskaan satanut. Paitsi, jos oli ukonilma ja salama iski lampaaseen tai omaan makuuhuoneeseeni tai sähkömökkiin.

Mutta tuona kesänä äiti todella kielsi minua lähtemästä ulos, kun hän meni kauppaan. Kun äiti lähti, menin välittömästi ulos. En muista, sainko selkääni, kun olin karannut, mutta tottelematon olin, se on selvä.

Siihen vuodenaikaan, kevätkesästä, pihallamme oli iso alue veden alla ennen kuin se kuivui. Me tapasimme uida siinä käsipohjaa. Niin nytkin.

Radio Deissä oli puhutteleva opetus eilen. Kertoja oli jostain Venäjältä, tai sen entisistä osavaltioista. Hänellä oli monta mielenkiintoista tarinaa. Hän kertoi pojasta, joka oli tuomittu kuolemaan armeijassa. Mikäli joku kirjoitti puoltavan lausunnon tuomitusta, presidentti saattoi armahtaa tuomitun. Jos ei kukaan puoltanut, ei armahdusta tullut.

Poikaa ei puoltanut kukaan. Presidentti pyysi tuomitun pojan luokseen ja kysyi, miksi tätä ei ole kukaan sukulaisistakaan puoltanut. "He ovat kaikki kuolleet sodassa, ei ole ketään, joka puolustaisi minua", poika vastasi.

Kun presidentti otti pojan paperin käteensä, hän kirjoitti: Armahdettu! Silloin joku hänen neuvonantajistaan ihmetteli, miten hän noin toimii, vaikka kukaan ei ole puoltanut poikaa. "On puoltanut", presidentti vastasi. "Minä olen tehnyt sen."

Näin on onneksi sinun ja minunkin laitani. On yksi, joka on puolustanut jokaista ihmistä. Eri juttu on, ymmärtääkö jokainen, että tarvitsee puolustajaa. Kaikki eivät ymmärrä, ennen kuin on liian myöhäistä.

Jukka Norvanto selitti Raamattu kannesta kanteen -ohjelmassa mitä parhaiten Raamatun kertomusta, jossa Jeesus erottaa vuohet ja lampaat toisistaan, ja nämä tuomitaan. Teksti on Matt 28. luvusta:

31. Mutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle.
32. Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat, ja hän erottaa toiset toisista, niinkuin paimen erottaa lampaat vuohista.
33. Ja hän asettaa lampaat oikealle puolelleen, mutta vuohet vasemmalle.
34. Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: 'Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti.
35. Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda; minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne;
36. minä olin alaston, ja te vaatetitte minut; minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyköni.'
37. Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle sanoen: 'Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä ja ruokimme sinua, tai janoisena ja annoimme sinulle juoda?
38. Ja milloin me näimme sinut outona ja otimme sinut huoneeseemme, tai alastonna ja vaatetimme sinut?
39. Ja milloin me näimme sinun sairastavan tai olevan vankeudessa ja tulimme sinun tykösi?'
40. Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: 'Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle'.
41. Sitten hän myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville: 'Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä.
42. Sillä minun oli nälkä, ja te ette antaneet minulle syödä; minun oli jano, ja te ette antaneet minulle juoda;
43. minä olin outo, ja te ette ottaneet minua huoneeseenne; minä olin alaston, ja te ette vaatettaneet minua; sairaana ja vankeudessa, ja te ette käyneet minua katsomassa.'
44. Silloin hekin vastaavat sanoen: 'Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä tai janoisena tai outona tai alastonna tai sairaana tai vankeudessa, emmekä sinua palvelleet?'
45. Silloin hän vastaa heille ja sanoo: 'Totisesti minä sanon teille: kaiken, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle'.
46. Ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään."

Nuorena en ymmärtänyt tätä. Kun kerran armosta pelastumme, niin miksi Jeesus sitten näyttää vaativan tekoja tai arvostavan niitä? Norvanto sanoi, että Jumala on oikeudenmukainen, ja Hän vaatii täydellisyyttä. Miten se sitten näkyy tässä tapauksessa?

Lampaiden hyvät teot tuodaan esiin, niistä palkitaan heitä. Vuohet ovat voineet tehdä yhtä paljon hyvää, mutta siitä ei puhuta mitään. Vain laiminlyönnit mainitaan, niitä Jumala ei ole unohtanut. Sen sijaan lampaiden möhläyksistä ei puhuta mitään, vaikka hekin ovat varmasti tehneet niitä.

Syy on selvä. Lampaat ovat elämänsä aikana kääntyneet Paimenen puoleen, tunnustaneet syntinsä, etsineet anteeksiantoa. He ovat ymmärtäneet, etteivät selviä tuomiolla ilman Paimenen anteeksiantoa. Heidät on armahdettu. Sen jälkeen heille ei enää tule tuomiota. Jeesus on jo tuomittu. He saavat sen sijaan palkan teoistaan, joita he eivät edes tiedä tehneensä. Heissä on ollut Jeesuksen mieli, siksi he ovat tehneet hyvää huomaamattaan.

Vuohet eivät ole menneet Paimenen luo. He ovat ajatelleet voivansa selvitä itse. Kun he ovat niin päättäneet, heidän täytyy noudattaa koko laki, niin Raamattu sanoo, ja vuohetkin sen tietävät. Ei riitä, että tekee parhaansa, vaan täytyy elää täydellisesti. Siihen pystyi vain Jeesus, mutta vuohet luulevat myös osaavansa itse, ilman Paimenen apua.

Niinpä heidän tuomionsa tulee edellä mainitussa tilanteessa, kun jokainen joutuu Paimenen eteen tuomiolle. Silloin heidät tuomitaan tekojensa mukaan. Hyviä tekoja ei mainita, koska ne ovat selviö. Epäonnistumiset ovat niitä, joita ei saa olla yhtään, koskaan Jumala vaatii täydellistä. Mutta Jeesus ei voi puolustaa vuohia, sillä Hän ei tunne näitä: ne eivät ole koskaan pyytäneet apua ja anteeksiantoa. He eivät ole eläessään antaneet kunniaa Jeesuksen sovintotyölle, nyt on myöhäistä.

Tuo selitys on selkein, mitä olen kuullut tästä kohdasta, vaikka se tuttu onkin. Mikä vapaus olla Jumalan lapsi, jonka synnit on pyyhitty pois! Siitä on jokaisen paras varmistua jo terveinä päivinä, ennen kuin tulevat ne päivät, joista me sanomme: nämä eivät meitä miellytä. Silloin ei ole voimia eikä aikaa enää tehdä parannusta, toisin sanoen kääntyä Jeesuksen puoleen, toisin sanoen tulla uskoon ja pelastua.

Iltapäivällä Erja puolestaan autteli minua käymällä postissa. Kyttäily ei tuottanut tulosta: kirjaa ei irronnut, mutta toinen minulle tullut posti kylläkin. Luultavasti kirjaa ei ollut vielä siellä.

Kaikella on aikansa taivaassa ja maan päällä, joten turha pullikoida. On otettava jokainen hetki Jumalan kädestä ja muistettava, että tyytyväisyys on suuri voitto jumalisuuden kanssa.

Siunausta iltaasi, arvoisa lukijani!