25.12.2010 - Joulupäivää, arvon lukijani!

Pakkanen hiukan hellittää mutta vielä noin 20 astetta

Jouluaatto meni todella rattoisan rauhaisasti iltaan asti. Makailimme patjoilla ja peittojen päällä lattialla ja sohvalla koko porukka. Olo oli rento ja kotoisa.

Jyrkilla on tietokone aina hyppysissään. Usein meillä ollessaan hän väkertää jotain näihin sivuihini kuuluvaa. Tällä kertaa hän järjesti kirjaani painokuntoon. Vähän ennen puolta yötä Jyrki painoi enteriä, ja sinne lähti kirja menemään eetteriin tai ties minne.

Tilasin kirjasta yhden kappaleen, version, jota ei vielä paineta kirjakauppakuntoon, koska siitä puuttuu ISBN-tunnus. Tämä vaihe kestänee kuukauden, pari. Sitten korjaan virheet, jos niitä on, niin kuin varmasti on sadankin tarkistuksen jälkeen.

Sittenpä olisi aika vaihtaa tilaus sellaiseen, joka on kirjakauppakelpoinen, eli jossa on tuo oma tunnukseni. Minulta tämä kaikki jäisi totisesti tekemättä. Sami on tehnyt paljon pohjustustyötä, kysellyt BoD:sta kaikenlaista, mitä itse en ymmärtäisi kysyä. Nyt sitten Jyrki viimeisteli homman.

Ehkäpä kirjasta tulee totta sittenkin. Vieläkään en kykene uskomaan asiaa, mutta katsotaan sitten, kun kirja kopsahtaa postilaatikkoon.

Tämäkin päivä vilahti iltaan. Aamusella Jyrkin perhe siirtyi mummolasta mummilaan, ja me Teron kanssa siistittiin paikat. Hetken kuluttua Terhi miehineen saapui meille ja Petri vähän myöhemmin.

Itse lähdin kävelemään Arin luo, ja nuoriso alkoi pelata lautapelejä. Tietysti olimme kahvitelleet ja syöneet moneen kertaan suklaiden tuhoamisesta puhumattakaan.

Olin Arin luona muutamia tunteja. Istuin keinussa ja katsoin Yksin kotona -elokuvaa Arin teeveestä. Ari pääasiassa nukkui. Hänellä oli hiukan lämmönnousua, 37,2, mutta hän vaikutti hyväkuntoiselta verrattuna syntymäpäiväänsä tai jouluaattoon.

Kotiin päästyäni pelasimme Raimo Österbergin laatimaa Raamattupeliä. Äiti osti sen minulle Nivalasta joululahjaksi. R.Ö. oli kuvaamataidon opettajana minullakin aikoinaan. Hän on nyt eläkkeellä. Hänen rouvansa oli musiikin opettaja ja antoi minulle pianotunteja noina vuosina.

Vaatimattomuuteni estää kertomasta, kuka pelin voitti, mutta eivät nuo toiset aivan kehnoja olleet hekään.

Terhi osaa opettaa! Se kuuluu hänen koulutukseensa, joten eipä ihme. Hän neuvoi minulle, kuinka voin tehdä kuvistani diasarjan. Nyt ehkä osaan taidon. Kun sain kuvat järjestettyä syyskuun osalta, pakotin läsnäolevan nuorison diaesitykseen. Ranteeni on suorastaan rasittunut näpyköiden painelusta.

Hyvää yötä, arvoisa lukijani!