23.12.2010 - Arin syntymäpäivä

Kovin kylmää on ja lisää pakkasta on luvassa.

Aamupäivällä kävin kaupassa sen jälkeen, kun olimme nukkuneet pitkään Jyrkin perheen kanssa. Petri poikkesi, ystävä kipaisi. Sukulainen käväisi.

Kolmen maissa lähdimme isojen korien kanssa sairaalaan. Ari oli puettuna vuoteessaan. Sanomatta oli selvää, että hän ei ollut kunnossa. Nostin kuitenkin hänet pyörätuoliin Jyrkin autellessa. Siirryimme aulaan, katoimme pöydän.

Meitä oli kaikkiaan 15 henkeä Aria juhlimassa. 53 vuotta tuli täyteen hänellä. Mittasin Arin lämmön. Se oli ensin 37,4, mutta nousi 38,1:een, ennen kuin lähdimme pois Jyrkin väen kanssa viimeiseksi. Yritin soittaa nyt parin tunnin jälkeen sairaalaan kysyäkseni, mikä on kuumeen suunta, mutta kukaan ei ehtinyt vastaamaan. Mielikuvitukseni alkaa laukata tietysti.

Peruutin Arin huomisen kotiin tulon. Laitoin kinkun uuniin. Kävin varmistamassa saunomisaikamme. Tunnin päästä voin kipaista avojaloin saunaan. Huomenna päivällä olen varannut toisen vuoron ja vielä illallakin, kun taloista moni on matkoilla.

Huomisessa on varmaa se, että johonkin aikaan syömme, johonkin aikaan käyn/käymme sairaalassa. Lahjojakin jaamme ja pelejä pelaamme.

Tärkeintä joulussa on se, että tulevaisuutemme on turvattu. Suurin lahja, mitä voimme saada, on annettu. Kaikki on siis hyvin, parhaat päivämme ovat edessä päin. Paraskin joulu maan päällä on vain varjoa tulevan kodin juhlista taivaassa. Siihen on tärkeää nostaa taas katse.

"Enkeli taivaan lausui näin:
miks`hämmästyitte säikähtäin?
Mä suuren ilon ilmoitan
maan kansoille nyt tulevan.

Nyt Jumalalle kunnia,
kun antoi ainoon Poikansa
siit` enkelitkin riemuiten
veisaavat Hälle kiitoksen."

Miksi emme siis me veisaisi kiitosta!
Hyvää Joulun odotusta, arvoisa lukijani: nyt se on jo ihan lähellä!