29.11.2010 - Taas kaikki kauniit muistot!

Pakkasta -12 kuistilla, mutta pihalla paljon enemmän. Ei viimaa sentään.

Tämän päivän hengellisen opetuksen sain istuessani keinussa. En jaksanut tehdä muuta kuin kutoa lapasta, en lukea mitään. Netistä kuului kamarista jouluradion kautta musiikkia.

Kun alkoi hämärtyä, oli sytytettävä lamppu. Valon piti osua käsiini, eli työhön, jota tein. Pimeässä on vaikea tehdä työtä. Jeesus kehotti tekemään työtä niin kauan kuin on päivä. Kun tulee yö, kukaan ei voi työtä tehdä.

Ehkä piankin on yö. Ajanmerkit viittaavat sellaiseen.

En jaksa olla kriittisellä korvalla heti aamutuimaan, joten en kuuntele enää aamuhartauksia. Pari kertaa on tullut sellainen hartausohjelma, joka on tyrmännyt minut. Kuten eräänä tiistaina. Puhujan mielestä Raamatun jossain kohdassa oli "astian makua".

Hyvänen aika: jos Raamatussa on astian makua, jonka voimme jättää omaan arvoonsa, niin silloin voi yhtä hyvin lukea romaania kuin Raamattua. Kuka voi sanoa, missä kohden mahdollista astian makua on Raamatun lehdillä? Jokainen lukija vissiin silloin, kun korvassa syyhyää siihen malliin.

Raamattu on kokonaan ja täysin Jumalan sanaa. Pyhä Henki on kirjoituttanut sen eri ihmisillä. Siinä ei ole astian makua. Raamattu kertoo syntisistä ihmisistä. Vain muutama luku Raamatun alusta kertoo maailmasta, joka oli luomisen jälkeen synnitön, ja se oli ennen syntiinlankeemusta.

Loppuosa Raamatusta kertoo, millainen on syntiinlangennut maailmamme. Jumalan suunnitelma on, että ihminen voi pelastua synnistä ja tämän maailman voimista uskomalla Jeesukseen, joka sovitti meidät Jumalan kanssa, koska hän oli paitsi ihminen, myös Jumala.

Uskokoon ken tahtoo. Ketään ei pakoteta. Uskominen on vapaaehtoista ja sillä on hintansa. Se ei ole vahvojen, tämän maailman viisaiden ja terveiden mieleen, tuo Jumalan valtakunta. Sinne kutsutaan vain syntisiä, jotka tuntevat ja näkevät kelvottomuutensa ja kurjuutensa. Yksin armosta, yksin Jeesuksen tähden syntisestä tulee puhdas ja pyhä, heikko itsessään, mutta Jumala antaa voiman joka päivälle.

Jeesuksen tulee kasvaa suuremmaksi uskovassa, mutta tämän itsensä olisi kasvettava pienemmäksi. Mutta sepä ei olekaan mieleen meidän lihallemme, tälle syntiselle luonnolle. Jumala on kuitenkin äärimmäisen pitkämielinen meidän kanssamme, sillä hän rakastaa meitä ristille asti!

Pyykkitupasesonki oli pitkällinen toimitus tänään, mutta tulipa tehdyksi. Sen jälkeen lähdin Arin luo. Onneksi ei ollut viimaa, joten en edes tajunnut, että pakkasta oli reippaasti.

Ari oli hyväkuntoisen näköinen tänään. Rohisi aluksi, mutta sitten onneksi alkoi lima irrota, ja minä heilutin imua kuin mikäkin sinfoniamestari. Katsoimme seiskalta porilaisen Matti Vuolanteen ohjelman.

Matti kertoi esirukouksesta. Hän sanoi olleensa lukuisia kertoja kovassa hädässä sisimmässään. Jumala on opettanut hänelle, että silloin joku ihminen on lähdössä tästä maailmasta. Usein Jumala on herättänyt hänet keskellä yötä ja niin kauan on pitänyt rukoilla, että on helpottanut ja tullut kiitosmieli. Aamulla sitten hän on saattanut kuulla jonkun hukkuneen, kuolleen läheisessä vanhainkodissa tai pudonneen lentokoneen mukana alas.

Tuonpuoleisessa selviää, kenen tai keiden puolesta on pitänyt rukoilla, Matti Vuolanne sanoi. Hän rukoili lopuksi, että meillä jokaisella olisi kerran esirukoilija, kun teemme itse lähtöä elämästä. Puhutteleva opetus.

Matin kuvaama esirukous on varmasti Jumalan erityistehtävä joillekin omilleen. Minulla ei ole tuollaista, tai sitten olen kovakorvainen, enkä kuule tai ymmärrä Jumalan antamia ahdistuksen aikoja oikein. Kerran itkin ja rukoilin kauan aikaa kielillä ties minkä asian puolesta, ja olin hyvin ahdistunut. Lopulta oloni helpottui. En tiedä, mistä oli kyse.

Huomisaamuna on turha sitten kahdeksan ja yhdeksän välillä yrittää rämpyttää minulle kännykällä tai muilla vehkeillä. En ole kotona. Menen aamukahville kuppilaan ystäväni Elisan kanssa. Pitkän kaavan mukaan ryystämme antaumuksella ison isot kahvit, ja kenties ostamme leivoksetkin!

Aion pinkaista maitokauppaan vielä tänään, kun kiireisimmät ihmiset ovat rynnineet tiehensä. Täytyy laatia toimivat strategiat kaupassa käynteihin näin joulun alla. Ei huvita edetä kyynärpäätaktiikalla saadakseen vaivaisen maitopurkin tai voidakseen palauttaa automaattiin meren rannasta bongaamansa pullot ja purkit. Ajankäyttö on avainsana!

Siitä puhui seiskateeveessä myös Israel-uutisten toimittaja, fiksu nuorimies. Hän sanoi miettineensä, miten pitäisi käyttää aikansa, sillä se on rajallinen. Jäin miettimään minäkin tuota.

Niinpä istuinkin keinussa hyvän tovin, eikä se aika ollut hukkaan heitettyä. Valitettavasti minun on vaikea istua aloillani, ellen ole todella väsynyt. Tänään olin. Silmäni jopa lupsuivat kiinni välillä, mutta nukkua en malttanut. Ehkä olisi kannattanut, ehkä se olisi ollut tervettä ajankäyttöä?

Toivotan siunattua marraskuun loppua, arvoisa lukijani. Vuottakaan ei ole paljon jäljellä, mutta sitä ennen saamme viettää joulua, jos Herra sen meille suo.