10.11.2010 - Talvi on taas, lenkkarit täynnä lunta!

Yöllä oli satanut lunta, aamulla sade jatkui. Liukasta.

Kaaduin kerran ja toisen kerran meinasin, kun lipsuttelin lenkkareillani uimaan aamulla. Laiskotti mahdottomasti lähteä, mutta pakotin itseni liikkeelle. Hyvä reissu siitä tuli, vaikka en tehnyt löytöjä matkallani.

Jätin menomatkalla Nippelikauppaan kassini, kun Lähetyskauppa ei ollut vielä auki. Palatessa noudin kassini ja vein sisällöt eli joululahjat Romanian lapsille edellä mainittuun paikkaan, ja hankin Petrille syntymäpäivälahjan. Otin jälleen pahvilaatikkoja lahjoja varten, sillä myös Aulikki lupasi tehdä paketteja.

Kurvasin Arin luona autolla, kun oli olevinaan mahdoton kiire. Usein kiire on enemmän mielessä kuin konkreettinen asia. Ari voi onneksi hyvin. Osasto näyttää riisutulta, sillä se on riisuttu. Kolmen viikon päästä henkilökunta loppuine potilaineen lähtee evakkoon. Osa on jo viety dementiakotiin. Ari ja muutama muu jää sairaalaan, koska he tarvitsevat imua tai happea. Nähtäväksi jää, mille osastolle ja koska tulee siirto. Jumala valmistaa Arille juuri sopivan paikan.

Joitakin vuosia sitten hoitaja mainitsi, että vaikeat potilaat ovat toisessa päässä osastoa. Ihmettelin, miksi Ari sitten on siellä. En ole pitänyt Aria vaikeavammaisena, vaikka kyllähän hän totisesti on sitä.

Minulle Ari on kuitenkin se sama, johon tutustuin muinoin. Tosin hän on viime vuosina ollut verraten vaitelias sanallisesti verrattuna alkuaikoihin. Mutta ihminen voi puhua kyllä sanomatta sanaakaan! Tai hän pakottaa toisen puhumaan ja käyttäytymään itselleenkin arvaamattomalla tavalla. Näin minulle on käynyt. Minusta on paljastunut runsaasti painokelvotonta sisustaa, josta Ari on kiusallisen tietoinen, mutta ei ole tietävinään. Hän on armollinen minua kohtaan.

Petrillä on tänään syntymäpäivä. Hän on 25, minä 50 ja äitini 75 v. Pyysin Petrin syömään iltapäivällä töidensä välissä ja tein pienen minikakun. Lopun kakun laitoin pakasteeseen Teroa varten viikonlopuksi, etten ahmi sitä itsekseni.

Eilen lähetin eräälle ystävälle pari lanttia uutta puseroa varten. Tänään asiasta tietämätön ystäväni toi minulle kaksi puseroa, jotka hän oli ostanut, mutta ne eivät käyneetkään hänelle. Ne olivat juuri sellaisia, joista pidän! Näin Herra antaa kaksinverroin. Minä lusikalla, hän kauhalla.

Tänä iltana olin Aulikin kanssa Adventtikirkolla, joka on nurkan takana kodistani sekin. Siellä oli Luther-säätiön infotilaisuus. 30 vaasalaista oli paikalla ottamassa onkeensa. Kahden viikon päästä samainen nuori pappi tulee jälleen. Jäämme rukoilemaan asian puolesta.

Pyykkikone laulaa viime laulujaan pyykkituvassa, kuivausrumpu kuivattaa toisella sävelellä. Siispä riennän mankeloimaan vaatteitani kiitollisena puhtaista vaatteista.

Jeesuksen tähden minulla on hohtavan valkeat vaatteet joka päivä, kuten jokaisella, joka elää armosta Jeesuksen tähden. Nekin vaatteet ryvettyvät synnin tähden ja kaipaavat pesua. Jeesuksen verellä ne tulevat puhtaiksi ilman omaa ansiotani. Se on Jumalan lahjaa. Pelkkää armoa.

Hyvää yötä, arvoisa lukijani, tai siunattua päivää, mikäli luet tätä aamulla työpäiväsi aluksi tai sen lomassa.