01.11.2010 - Ei uutta länsirintamalta!

Pilvinen, kostea päivä, mutta vielä ei sada.

Kumma juttu. Jos ihmisen elämää rajoitetaan jotenkin, kuten Aatamin ja Eevan tapauksessa kävi, juuri tuo kielletty alue kiinnostaa erityisesti.

Näin kävi minullekin, mutta vältin kiusauksen. Kysymys oli tavallaan omenasta. Minun piti mennä verikokeisiin aamulla, ja syömättä piti olla. Vissiin myös juomatta. Heti illalla, kun karanteeni alkoi, tuli kauhea jano. Suuni oli rutikuiva, jano kalvoi. Nälkäkin riivasi.

Kun olematon koettelemukseni oli ohi, ei minulla ollut mitään kiirettä syömään. Huomasin, ettei nälkäkuolema vaanikaan kintereilläni, jano ei liioin vaivannut, vaikka olin kävellyt neljä kilometriä.

Pyykkitupareissu onnistui, mankelin kanssa olemme sulassa yhteisymmärryksessä alkuaikojen köydenvedon jälkeen. Auton kanssa kävin korjaamolla, uusia osia piti tilata, varasin ajan. "Tulee sitten torstaina", korjausmies puheli passiivissa tapansa mukaan.

Yle:n tutkimuksen tekijä kävi. Kurkusta oli kiinnostunut. Kyseli, olenko minä kiinnostunut. Olin. Kerroin syöväni niitä, ja joka merkki ja laji piti luetella oikein kuvaa katselemalla. Tuollaiset kyselyt ovat aika ikäviä, mutta kai jonkun pitää niitä tehdä ja joidenkin suostua vastailemaan.

Jokin aika sitten kerroin ystävälleni, etten ole pitkiin aikoihin saanut mitään ideaa kirjoittaa paikallislehteen mielipidekirjoituksiani. Ei ole kerrassaan tullut mitään mieleen. Heti sen jälkeen sain ideanpoikasen, ja tänään lähetin lapsukaisen matkaan. Siis sen jutun.

Tietysti tähän aikaan syksystä pitäisi kirjoittaa pontevia vaali-intoiluja, mutta ne eivät ole minun heiniäni. Äänestämään menen tietysti seurakuntavaaleihin tällä viikolla, kun on ennakkoäänestys. Soittelinkin asiasta joillekin tahoille, kun Ari haluaa myös äänestää. Ehkä huomenna saan reissun järjestymään.

Unelmani tällä hetkellä olisi saada lukea Raamattua porukalla. Joko esimerkiksi kaksi tai kolme tuntia yhtä soittoa, tai sitten vaikkapa jokin evankeliumi läpi. Voisi olla useampia lukijoita, muutama jae vuorotellen. Yksin tuntuu turhauttavalta lukea ääneen, mutta porukassa olisi ideaa. Innostuukohan kukaan, kun esitän asian tutuilleni?

Menen tapaamaan pyhäkouluni toisia vetäjiä illalla. Sovimme joulujuhlaohjelmasta. Samalla matkalla käyn Arin luona.

Aamulla luin vanhainkodin kirjastossa päivän lehden. Kukaan ei ollut vielä ehtinyt sitä varastaa. Eilinen oli jo kadonnut. Kirjastonhoitaja sanoi, ettei mikään auta: joku vie Pohjalaisen melkein joka päivä. Ruotsinkielisiä lehtiä ei kukaan huoli, tai sitten heikäläiset eivät ole sellaisia roistoja kuin meikäläiset. Luulen, että jälkimmäisestä asiasta on kyse.

Ilokseni huomasin, että tämän päivän lehdessä oli lähettämäni kuva, ja eilen lehdessä oli erään Riminin Esterin lähettämä kuva Porista ;) Terveisiä vaan sinne ystäville, jos luette tätä!

Mukavaa iltaa jokaiselle lukijalleni!