16.08.2010 - Hävikkiä on!

Syksyinen sää. Auringossa paahtavaa, varjossa viileää.

Olin kirjoittanut jutun jo valmiiksi, korjailin vain virheitä. Sitten hävitin koko roskan. Olen kirjaston koneella, koska oma ei pelitä. Huomenna uusi korjausyritys.

Yksi vähiten innostava asia on kirjoittaa uudestaan jotain, minkä on jo kerran kirjoittanut. Se on kai samanlaista, kuin jos pesisi mustikkasopan värjäämän valkoisen paidan puhtaaksi ja kaataisi uuden soppalastin rinnuksilla heti paidan kuivuttua.

En siis yritäkään kirjoittaa samoja asioita.

Olin tänään töissä Taivasilmiö -ryhmässä päiväkodissa ja viihdyin hyvin. Sen jälkeen menin Arin luo, joka rohisi ja oli huonokuntoisen oloinen. Onnistuin hukkaamaan kuumemittarin kotelon, mutta lämpöä hänellä oli joka tapauksessa. En viipynyt kauan, en vaan jaksanut. Herran haltuun jätin Arin jälleen kerran.

Eilen olin mustikkametsässä, kun lapset lähtivät oltuaan pari yötä kotona. Tänään olin töiden jälkeen vattupuskassa. Terapiaa molemmat. Ari voi vain kuumeilla.

Kirjasto suljetaan pian.

Jumalan siunausta sinulle, arvoisa lukijani.

jk. klo 23.

Tosi mystistä: avasin koneen todetakseni, ettei netti avaudu. Se aukeni kuin ei koskaan mitään vikaa!
Kirjoitin hävittämässäni tekstissä, ja pyysin rukoilemaan koneeni puolesta. Meillä on elävä Jumala, joka kuulee ja vastaa, kun me vielä huudamme apua.