13.08.2010 - Aamuhetki kirjastossa!

Kaunis päivä, helteinenkin kenties.

Kotikone temppuilee, mutta toivon, että temput loppuvat, kun vävypoika näplää vekotinta. Se tapahtunee viikonlopun aikana, sillä Terhi ja Tatu ovat tulossa meille. Tero pääsee samoin lomalle tänään.

Eilen kurvasin kartsalle, kun Taiteiden Yö -tapahtuma toi monenlaista tilaisuutta iltayöhön. Kävin uimassa, jossa oli kovin rauhallista. Halpa-Hallin edessä oli pyöriä kuin silliä suolassa, mutta vain pari ihmistä kansoitti kauppaa. Turuilla ja toreilla kaikki pyörivät, sääkin suosi.

Tapasin tuttuja, harvinaisiakin, kirkon kryptassa, jossa Bungo-piiri piti suosittua kahvilaansa. Välillä menin kotiin lukemaan Pappilaa ja haukkaamaan särvintä.

Yhdeksän jälkeen illalla istuin kirkon pihalla. Kaitsu ja kumppanit soittivat ja lauloivat entisiä rippikoululauluja ja vähän nykyisiäkin. Lauloin mukana ja ehdottelin lauluja. Vielä ehdin messuun ja ehtoolliselle ennen kuin painelin kotiin lukemaan.

Olin töissä eilisen päivän. Se tuntui vähän pitkältä, kun pidin paussia ja kävin Arin luona ja palasin takaisin vielä siihen asti, että kaikki lapset oli haettu. Mukavaa väkeä työssä, kivoja lapsia, nuorin ei vielä edes osannut kävellä.

Tero oli kotona viimeksi kolme viikkoa sitten. Mukavaa, että hän tulee illalla. Saan auton kotiin ja voin harkita mustikkareissua. Maanantain olen jälleen työssä.

Pesin pyykit, tein chapattaa ja raparperipiirakan. Broilerit kypsyvät uunissa, kun itse kökötän kirjaston koneella. Menen pian hakemaan pyykit kuivumasta ja keitän kahvit termospulloon. Karautan pyörälläni Arin luo ja menemme ulos, jos hänen kuntonsa sallii.

Viime yön nukuin ilman nukahtamislääkettä, jota en ole tosin käyttänyt moneen viikkoon. En ottanut myöskään melatoniinia, joka nautittuna parantaa ihmisen omaa nukkumisen laatua ja on aine, jota omakin elimistömme tuottaa, eli ei siis varsinainen lääke. Taidan alkaa vähitellen toipua ja eheytyä. Se tuntuu mahtavalle!

Varon visusti ryntäilemästä ja hosumasta. En halua palaa loppuun enkä olla alati väsynyt, uupunut, ylirasittunut ja surkea kaikin puolin. En usko, että se on Jumalankaan tahto. On kai fiksua olla kiireinen ja sen takia hermostunut. Jos niin on, fiksuus ei kiinnosta. Haluan löytää omat rajani.

Lähtökohta toipumiselleni on ollut tunnistaa taasen kerran, mitä tahdon elämältäni. Ykkösjuttu on elää Jumalan yhteydessä ja palvella häntä lähimmäisissäni niin kuin hyvä Jumala johdattaa.

Ari ei voi soittaa minulle, että tule käymään. Hän ei voi valittaa, jos minua ei näy. Minä valitsen mennä hänen tykönsä. Minun olisi helppo pistää kalenteri täyteen tehtäviä ja tapaamisia, jolloin ehdin Arin luo kerran vuodessa tai en sitäkään. Niin en halua tehdä. Se ei olisi Jumalan tahto.

Taidan olla tätä nykyä hyvin tyytyväinen ihminen. Edelleen on monenlaista huolta, mutta pyrin kampeamaan itseni niiden yläpuolelle. Minulla on kovin paljon kiittämisen ja ilon aihetta. Haluan olla tyytyväinen, kiitollinen ja tasapainoinen ihminen, mikäli se minusta riippuu. Turvaudun Jumalaan, hän on minun sieluni tuki, eikä minua hylkää ikinä.

Voi hyvin, arvoisa lukijani. Nautitaan kesästä, sitä näyttää vielä riittävän.