11.08.2010 - Raamattupiiri alkoi eilen!

Kuurosateita. Lämmintä.

Arvaan, että lukijani ovat sankoin joukoin synkkänä, kun en ole kirjoittanut. Olenko suuttunut kaikille, vai onko terveys lopullisesti romahtanut?

Ei onneksi kumpaakaan. En ole käärmeissäni kenellekään, vaan ukkonen pamautti nettiyhteyteni poikki, enkä ole ennättänyt kirjaston koneelle ennen tätä hetkeä. On niin mahdoton kiire. Ei sentään, vaan en ole vaan jaksanut tai saanut aikaiseksi.

Kurvasimme viikonloppuna etelässä ja se oli antoisa reissu. Yövyimme sukulaisissa ja saimme ruhtinaallisen ylöspidon. Nukuin pitkästä aikaa sitten lapsuuden Petrin kanssa samassa huoneessa, ja yö meni jutteluksi. Oli tietysti kuumakin, joten uni kaikkosi.

Ihmeellinen ja ihana asia oli, että tapasin Arin ja minun opiskelukaverin 31 vuoden jälkeen. Hän haki minut autolla kotiinsa, joten tapasin hänen puolisonsa myös. Keskustelumme ei ollut pinnallista höpinää, vaan iskimme kiinni Raamattuun ja rukoilimme myös. Siitä syystä tapaaminen jätti jälkensä meidän molempien elämään, ei ollut vain ohimarssi. Jumala vastaa varmasti rukouksiin, joten perästä kuuluu, sanoi torvensoittaja, vai miten sanonta kuuluu.

Pyhänä suuntasimme ristiäiskotiin Espooseen. Vietimme juhlaa suvun ja perheen kesken. Sara Eveliina kastettiin ja hänen puolestaan rukoiltiin. Myöhemmin Sara sai kastemekon sijaan prinsessamekon ylleen ja nukkui vuorotellen jokaisen sylissä. Kummisetä tainnutti tytön hetkessä: Saran lempiasento on nukkua mahallaan käsivarren päällä, niin että jalat ja kädet roikkuvat käsivarren molemmin puolin. Se on hauskan näköistä.

Sää oli erikoinen: taivas pilvessä, mutta lämpöä 30 astetta. Sumupilvi kiersi kaupungin yllä.

Pyhäiltana ajoimme Petrin kanssa takaisin Vaasaan.

Tiistaina eli eilen aloitin naisten raamiksen. Sen nimi on Kapsäkin raamattupiiri! Mukaan tulivat kävelymatkan päässä asuvat neljä naista. Ensi tiistaina tapaamme jälleen luonani. Luemme Matteuksen evankeliumia ja Spurgeon selittää sitä kirjassaan meille ja keskustelemme ynnä rukoilemme lopuksi.

Kapsäkki on alkuperäinen nimi alueelle, jossa asun. Kun Vaasan kaupunki paloi monta sataa vuotta sitten, sen alueen ihmisten omaisuus mahtui kapsäkkiin. He muuttivat asumalleni alueelle. Kadulla oli vielä joitakin vuosia sitten pikku mökkejä, nyttemmin uudempaa asutusta. Talo, jossa itse asun, on rakennettu vuonna 1891, mutta on kunnostettu joitakin vuosia sitten.

Nostin Arin tuoliin eilen hoitajan kanssa, ja vietimme aikaa osaston aulassa. Soitin pianolla israelilaista musiikkia, jota itse rakastan. Ainakin Ari tykkäsi, ja potilaistakin ainakin jotkut. Välillä pidin taukoa ja kävin kauhomassa limaa Arin kurkusta ja jatkoin pimputtamista. Elämä on moninaista.

Huomenna menen töihin. Koska päiväkodissa tarvitaan apua sekä aamusta että illasta, ratkaisin ongelman käytännöllisesti. Menen aamuun ja olen iltaan. Käyn välillä Arin luona. Se sopi mainiosti.

Muroma on kirjoittanut viime päivien hartausteksteissään tärkeästä aiheesta. Minulla on kirja mukana, koska luen sitä Arille, kun menen kohta hänen luokseen.

"Vanhassa runossa sanotaan, että tyytyväisyys on ainoa onni maan päällä. Elämä todistaa tämän todeksi. Rikkainkin ihminen on onneton, ellei hänellä ole tyytyväistä mieltä. Kunnian kukkuloilla kulkeva ei voi nauttia elämästä, jos hänellä on tyytymätön sydän.

"Kuinka usein olenkaan tavannut pieniä, köyhiä, yksinkertaisia ihmisiä, joille elämä ei suinkaan ole jakanut parhaimpia ajallisia antimiaan, mutta joiden koko elämä huokuu hiljaista onnea syystä, että heillä on tyytyväinen mieli. Joskus tapaa sairasvuoteellakin aurinkoisia ihmisiä, jotka levittävät ympärilleen valoa ja lämpöä. Heidän elämänsä salaisuutena on tyytyväisyys." -Muroma, Lohdutuksen Jumala

Menen nyt tapaamaan erästä tuollaista ihmistä, josta Muroma kertoo.

Siunausta päivääsi, arvoisa lukijani!