06.07.2010 - Kesähuvilameininkiä!

Hellettä, tuulta.

Minulla on puolen metrin pino lautasliinoja. Ostan niitä itselleni lohdutukseksi, piristykseksi, lahjaksi ja muuten vaan ilokseni.

Eilen hypistelin jälleen kaupassa ruokaliinoja, mutta en mitenkään keksinyt, millaisia tarvitsisin. Kun pääsin kotiin, tiesin tarkalleen, millaisia olisin tarvinnut. Valkoisia, sillä kattauksestani tuli riikinkukon kirjava yhdistelmä.

Jouluisia liinoja on miljoona, mutta muunlaisia oli vain pari kutakin. Senpä takia jouduin kattamaan kahdenlaisia. Päätin, ettei haittaa yhtään. Miksi haittaisi?

Joskus tekee mieleni kattaa kauniisti ja tarjota ystäville ruoka tai kahvi sievästi laitettuna. Eilen veljeni perhettä oli käymässä, kuten tänäänkin, ja minusta oli mukava kokata.

Tein huippulöytöjä Pelastuskaupassani. Hankin pari uutta verhoa. Pussilakanoiden lisäksi ikkunoissani roikkuu siis myös monennäköistä verhonkietaletta. Toivon, etteivät verhotangot rysähdä vieraiden tai itseni niskaan jonain päivänä.

Istuimme torikahvilla ja tutkailimme ihmisiä veljen perheen kanssa. Löysin toisesta lempikaupastani veljelleni lukemista. Veljenvaimolle löysimme söötin pitsivillatakin, kesäisen. Tyttäret löysivät myös jotain mieleistä.

Kun vieraat lähtivät, syöksähdin Arin luo. Hän loikoi hikisenä punkassaan. Tuntuu, ettei huoneessa kierrä ilma lainkaan, ja Arilla lienee osaston vähiten kuuma tila kuitenkin.

Jätin toiveen päättäville hoitajille, että Arin suuta hoidettaisiin kahdesti päivässä yhden sijaan. Paperia ja öljyä kului, ennen kuin sain Arin hampaat näkyviin ja enimmät liisterit kuorituksi hänen kitalaestaan.

Mutta ulos me menimme. Arin ruuan otin mukaan kuten vettä ja mahalääkkeetkin. Olimme pari tuntia puskan varjossa, sillä ruoka tippui puun oksalta pullosta, joka oli narulla kiinni. Tarkemmin sanottuna kengännauhalla. Arin veli tuli vierailemaan ulkona ollessamme myös.

Kengännauhat ovat hyödyllisiä kapistuksia. Eilen laitoin sellaisia krassiruukkuni yläpuolelle tallin seinään. Yksi kengännauha roikkuu eteisen patterissa. Sen ripustan ovenkahvaan, ja pönkään ulko-oven auki. Teron lipponen oven rakoon, niin ei tuuli lonksuta ovea.

Tero sai opiskelupaikan Tampereelta. Tekstiviestillä asia ilmoitettiin tänään. Kiitos Jumalalle, tietääpä nuorimies, mitä tekee armeijan jälkeen. Armeijassa hän kai opettelee ensin räjäyttelemään siltoja, sen jälkeen opiskelee sillanrakennusta.

Samainen Tero-setä on vierailemassa juuri veljentyttärensä luona, ja ihastunut tuntui olevan lapsoseen.

Sain pari rohkaisevaa kohtaa aamulla, kun luin Raamattua.
"... hänen, joka on mennyt taivaaseen ja on Jumalan oikealla puolella. Hänen valtansa alle ovat enkelit, vallat ja voimat alistetut." 1 Piet 3:22

Tuossahan sanotaan, että Jeesus on kaiken yläpuolella. Kun huudan Jeesusta ääneen tai hiljaa sydämessäni, hän kuulee, vastaa ja auttaa. Olen voittamaton, kun olen Jeesuksessa, sillä ei ole mitään eikä ketään häntä suurempaa.

Toinen kohta puhui minulle myös:
"Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä.
Vastustakaa häntä lujina uskossa, tietäen, että samat kärsimykset täytyy teidän veljiennekin maailmassa kestää.
Mutta kaiken armon Jumala, joka on kutsunut teidät iankaikkiseen kirkkauteensa Kristuksessa, vähän aikaa kärsittyänne, hän on teidät valmistava, teitä tukeva, vahvistava ja lujittava.
Hänen olkoon valta aina ja iankaikkisesti! Amen." -1 Piet 5:8-

Hän on teitä:
- valmistava
- tukeva
- vahvistava
- lujittava

Niin sana lupaa. Mutta ensin on vähän kärsimystä. Toisiaan Jumalan "vähän" tuntuu itsestä samalta kuin "paljon". Mutta on suostuttava Jumalan mittoihin ja luotettava vain häneen. Pitkämielisyys ja kärsivällisyys eivät kasva, jos itse voisimme määrätä ahjomme kuumuuden.

Pyöräilin uimaan. Löysin vain pari putellia kauppaan vietäväksi, mutta joskus apajat ovat keppoisempia, joskus taas runsaampia. "Jolla on elatus ja vaatteet", olkoon kiitollinen. Niin olenkin! Tyytyväisyys on suuri Jumalan lahja.

Mitä se ihmistä hyödyttää, vaikka hän omistaisi koko maailman - tänne jää kaikki jälkeemme. Mukaan emme tarvitse mitään. Kaikki on valmiina, juhlavaate on ostettu, Jeesus on sen verellään hankkinut.

Joillekin tulee vimma saavuttaa jotain maallista, kun he tajuavat, että kuolema lähestyy. Absalomista kerrotaan Raamatussa, että hän rakensi muistopatsaan itselleen, kun hänellä ei ollut poikaa. (Eikös se ollut Absalom?)

Muistopatsaita tärkeämpää on jo hyvinä päivinään kerätä aarteita taivaaseen. Siinä pankissa ei ruoste tuhoa eivätkä osakkeet tuota tappiota. Päinvastoin. Kaikki taivaspankkiin kerätty tuottaa pelkkää voittoa, sillä se koituu kenties myös lähimmäistemme pelastukseksi tai rohkaisuksi.

Uudessa kodissani ei kuulu autojen mekastus. Lokit sen sijaan pitänyt julmettua yöelämää. Niillä on poikasia, ja päivälläkin niiden pitää möykätä, kun ihmisiä sattuu kulkemaan niiden lapsosten lähettyvillä näiden kipitellessä pitkin katuamme.

Eräs lapsistani "vihaa" lokkeja: ne hätyyttivät häntä aikoinaan Wärtsilän parkkipaikalla, sillä niillä oli pesä siellä. Mahtaako olla edelleen? En ihmettele, vaikka olisikin. Luulin neljän maissa viime yönä katutappelun olevan käynnissä, mutta lokkeja ne vaan olivatkin.

Nykyisin eläimiä suojellaan suuremmalla huolella kuin ihmisiä. Kuitenkin Jumala asetti ihmiset pitämään huolta luomakunnastaan eikä niin, että ihmiset palvovat eläimiä. Mutta kaikkihan on päälaellaan tätä nykyä.

Erehdyin eilen kuuntelemaan radiota pienen hetken. Sieltä kuului Päivän peili -ohjelma. Ainoa asia, jota ohjelma käsitteli oli se, että presidentti on huolissaan Suomen maineesta. Koska jotkut huligaanit ovat häirinneet seksuaalivähemmistöjen paraatia, ulkomailla kuulemma pidetään suomalaisia huonotapaisina tai muuta sellaista.

En toki ole häirinnän kannalla, mutta luulen, että ulkomailla ihmetellään Suomen epäkristillisyyttä, kaiken epäraamatullisen hyväksymistä. En taida avata radiota vähään aikaan.

Raamatusta voin lukea, mikä on maailman tilanne tänään. Sieltä saan myös toivoa ja luottamusta tulevaisuuteen. Toivo ja tulevaisuus on luvattu jokaiselle, joka luottaa Jumalaan ja uskoo Jeesukseen.

Tämä on ollut hyvä päivä. Hyvillä mielin menen lukemaan toista Pappila -kirjaa. Hyvää yötä, arvoisa lukijani!