07.07.2010 - Pikkuisia ostoksia, Pappilaa ja pikkusadetta!

Hellepäivä.

Otin jäätelöannoksestani kuvan, että saisin lukijalle vedet kielelle. Kääntelin kuvaa moneen kertaan, mutta annos oli lakkahilloineen ylösalaisin jatkuvasti. Makuaistin sijaan voitkin herkistellä ruusun tuoksuisella vessakuvalla!

On ylen kätevää hilpaista Pelastuskauppaan sillä välin, kun leivät nousevat pellillä, kuten tein tänään. Kävin jälleen tiiraamassa kuvassa olevaa maljakkoa. Ei jäänyt pelkäksi tiirailuksi, vaan ryhdyin tositoimiin. Ruususet löysin toisesta putiikista, kun kävimme sukulaisen kanssa Kauppahallissa kahvilla ja samalla sisustuspuljussa.

Arin kampesin illemmalla tuoliinsa ja istuimme pihlajan alla lammen rannalla tunnin. Arin ruoka tippui, minä hätistelin sääskiä ja tein ristikkoa. Joosuan kirjaa kuuntelimme samalla. Toiseksi tunniksi menimme kirjaston aulaan. Minä luin päivän lehden keinussa, Ari edelleen samassa asennossa tuolissaan.

Minun ja Arin henkinen rapakunto on tosiasia. Arin fysiikka on nyt kohtuullinen, mutta henkisesti olemme nääntymässä. Mutta kai tälläkin erämaalla jokin raja on. Vai onko? Jumala vakuuttaa Sanassaan, että kaikella on aikansa.

Maria, Martta ja Lasarus odottivat Jeesusta apuun. Lasarus oli kuolemaisillaan. Jeesus ei suvainnut tulla, vaan odotteli, kunnes Lasarus ehti kuolla. Lopulta Jumalan kunnia tuli suuremmaksi sen kautta, että Jeesus ei tullut rakkaitten ystäviensä odotuksesta huolimatta. Mitenhän meidän käy?

Itsestä tuntuu, että henkselit tässä katkeavat, ellei Jumala itse laita niihin jatkopalaa. Vai pitääkö niiden katketakin?

Cowman kirjoittaa:
"Koska Jumala tietää, minkä paikan Hän on tarkoittanut meidän täytettäväksemme, niin antakaamme Hänen tehdä meidät siihen sopiviksi. Koska Hän tietää, mitä työtä olemme tekevä, niin luottakaamme Hänen koulutukseensa siihen työhön sopivaksi.
`Lähes kaikki Jumalan jalokivet ovat kristallisoituneita kyyneliä.`" -Virtoja erämaassa

Tunnen olevani pelkkä kovettunut kivenmurikka. Mutta sillä ei ole merkitystä, mitä mieltä minä olen, vaan sillä, mitä Herra sanoo. Hän lupaa antaa tulevaisuuden ja toivon, ja luotan siihen.

Vaikka itse hajoaisin, kuten fyysiselle ruumiilleni väistämättä tapahtuu ennemmin tai myöhemmin, hän on minun elämäni turva - ketä siis vapisen ja pelkään, kysyy Raamattu.

Chambers puhuu samasta asiasta eilisessä tekstissään:
"Jumala antaa meille näyn, sitten Hän vie meidät alas laaksoon muovaillakseen meidät näyn mukaiseen muotoon. Täällä laaksossa monet pyörtävät ja peräytyvät. Jokainen näky voi muuttua todellisuudeksi, jos meillä on kärsivällisyyttä.

"- - Jumala on ollut toiminnassa siitä saakka, kun saimme näyn saattaakseen meidät ihanteen mukaiseen muotoon. Yhä uudelleen me livahdamme Hänen käsistään ja koetamme muokata itseämme oman mielemme mukaan." -Parhaani Hänelle

On siis otettava lusikka kauniiseen käteen ja luotettava Jumalaan. Koska kaikki vaikuttaa parhaaksemme, kun rakastamme Jumalaa, mikään ei voi mennä pieleen. Jokainen tälli ja vasaran isku kovaan kallooni tai ruumiiseeni on Jumalan rakkautta, että minä kasvaisin hänen kuvansa kaltaisuuteen.

Tänä iltana merivesi oli +20 astetta, kuten eilenkin, eli suloisen lämmintä uimavedeksi! Näillä sanoilla toivotan hyvää yötä, arvoisa lukijani!