10.05.2010 - Ylösmennessä hui, ja alastullessa voi!

Kesä on tulossa. Jo vihertää. Lämpötila yli 10 astetta.

Kaupunkilaislapset pääsivät luonnon keskelle saaristoon. Pian perheen poika tuli ihmettelemään äidille: "Metsässä joku sanoi `kukkuu`!" Tytär puolestaan oudoksui, kun lehmästä pumpattiin maitoa.

Tarinat ovat Salme Aejmelaeuksen kirjasta Täyttä elämää, eli kolmannesta sukusarjan osasta. Joka kirja on yhtä hyvä.

Frank Mangs kuului kanssani samaan kastiin luonteensa puolesta. Eli homma menee yli tai ali. Joko makaan sohvalla reporankana tai sitten viiletän tukka (se majoneesikäsitelty!) suorana ympäriinsä. Huomenna lienee sohvapäivän vuoro.

Sain itseni liikkeelle pitkästä aikaa kävelemään Hietasaareen asti. Innostuin niin kovasti, kun veri kiersi uimisen jälkeen, että ampaisin verta luovuttamaan sen jälkeen. Johan sinne on kutsuttu kauan sitten, kun luovuttajia ei ole riittävästi.

Ehkä turhan intomielistä minulta, mutta tulipa käytyä. Hississä tapasin mieshenkilön, joka oli menossa eri kerrokseen kuin minä. Hetken päästä ihmettelin, kuka hymyilee niin tuttavallisesti minulle verenluovutusjonossa. Sama mies. Ehkäpä hän innostui verenluovutuksen hohdokkuudesta, kun näki, millaisia missejä sinne loikotteli!

Puin aamulla ylleni työhaalarit. Tero velmuili kyllä aika lailla niille. Haalareissa oloni tuntui köykäiselle ja tunsin itseni lähes hoikaksi, kun haalarit roikkuivat melkein puolitangossa. Kun sitten näin itseni kuvassa, karu totuus paljastui.

Husimme haravalla Teron kanssa loput pihasta, alueet, jotka olivat vielä haravoimatta. Itse lörpötin puhelimessa tai juttelin ohikulkijoiden kanssa, joten Terolle jäi husimispuoli.

Sen verran hommia kuitenkin puskimme, että tunteemme kuumenivat. Nimenomaan suhteessa toistemme työtapaan tai muuhun epäoleelliseen. Viilennystä asiaan toi ruokatauko ynnä kahvipaussi yhteen syssyyn. Sen jälkeen kampesimme viime syksyn ja tämän kevään piharoskat lavalle odottamaan kaatopaikkareissua. Painavaa tavaraa.

Tuhtia tekstiä latoi myös Tapani Suonto tänä iltana hengellisestä johtajuudesta seiskateeveessä.

Valuin Arin luo verenluovutuksesta suoraan ja tein itselleni loikoilupaikan Arin pyörätuoliin. Samalla join vettä, että nestetasapaino palautuisi. Se tiesi myös vessassa ramppaamista Arin huoneen viereisessä kopperossa.

Jonain päivänä meinasi käydä nolosti, kun jätin oven laittamatta säppiin kyseisessä mukavuuslaitoksessa. Hoitaja äimäisi samaan sviittiin. Mutta minähän en siitä hätkähtänyt, sillä jo 32 vuotta sitten olin vastaavassa tilanteessa.

Silloin olin nuori, kaino neito teurastamon hyysikässä. Sisään astui eräs teurastaja, nuori mies! Joten ei tässä olla eilisen teeren poikia asiassa eikä toisessakaan. Tässä yhteydessä voisin käyttää vanhaa sanontaa "istu ja pala!" Minä istuin ja naama paloi, mutta se oli siis hyvää harjoitusta tulevaisuutta varten. Nythän en korvaani lotkauttanut. Saimme vain hyvät naurut hoitajan kanssa.

Tuo teurastaja tuli uskoon myöhemmin. Näin hänet vaimonsa kanssa hengellisillä päivillä eräänä kesänä. Joten voimallisilla vesillä liikumme, jos niin voi asian ilmaista.

Suonto opetti, että johtajuuden avainsana on vaikutusvalta. Ei ole johtajuutta ilman sitä. Mooseksella oli asema hovissa, mutta hänellä ei ollut vaikutusvaltaa kansaansa. Mutta 40 vuotta erämaassa teki miehelle ihmeitä, sillä Jumala opetti hänelle palvelemista ja paljon muuta.

Samoin oli Joosefin laita. Vaikutusvaltaa suhteessa veljiin ja koko Egyptin maan kansaan tuli kärsimisen myötä. Johtajuus on edellä kulkemista, omalla esimerkillä vaikuttamista, sanoi Suonto.

Jos joku haluaa vaikutusvaltaa, hän joutuu maksamaan siitä hinnan, tekemään uhrauksia. Ajatellaanpa Aabrahamia: lähti sukunsa keskeltä. Tai Paavali: luopui koulutuksestaan, tuli vainotuksi. Tai Joosef!

Suonto painotti, että jokainen kristitty voi olla hengellinen johtaja siellä missä on:
- kotona
- työpaikalla
- vankilassa
- sairaalassa

Erityisen tärkeää on olla sitä kotona, perheen hengellisenä johtajana!

Asema voidaan ottaa itselle, mutta vaikutusvalta täytyy ansaita. Suonto sanoi, että jos esimerkiksi seurakunnan johtaja on heikko, seurakuntalaiset etsivät itselleen johtajan, joka on heidän yläpuolellaan.

Lisäksi: ei voi olla johtaja, jos ei ole alamainen. Seurakunnan johdolle on oltava alamainen. On suostuttava alamaisuuteen, jos tahtoo itse johtaa jotakuta.

Paljon muutakin mielenkiintoista Suonto opetti, ohjelma tulee varmasti uusintana tai löytyy netistä, niin arvelen.

Nyt olen väsynyt ja toivotan hyvää yötä, Jeesus myötä, arvoisa lukijani!