Kategoriat: Muu kirjoitus
Henri J. M. Nouwenin kirjasta: Ainoa tarpeellinen - mietteitä rukouksesta. Toimittanut Wilson Greer.
"- - Kristittyinä meidät on kutsuttu muuttamaan yksinäisyytemme eristyneisyydeksi. Meidät on kutsuttu kokemaan yksinäisyytemme lahjana eikä vammana - Jumalan lahjana - niin että yksinäisyydessämme kykenisimme ymmärtämään, kuinka syvästi Jumala meitä rakastaa.
"Jumala on meitä kaikkein lähimpänä juuri silloin, kun olemme kaikkein yksinäisimpiä, kun kaikkein eniten eroamme muista ihmisistä ja kaikkein eniten olemme oma itsemme. Juuri tällaisina hetkinä koemme Jumalan sinä jumalallisena rakastavana Isänä, joka tuntee meidät paremmin kuin me itse.
"Eristyneisyys on tie, jonka kautta me kasvamme ymmärtämään, että Jumala rakastaa meitä eniten juuri syvimmässä yksinäisyydessämme. Tämä on sydämemme ominaisuus, sisäinen ominaisuus, joka auttaa meitä iloisesti hyväksymään yksinäisyytemme Jumalan lahjana.
"Tällaisella paikalla tekomme muuttuvat toisille tehdyiksi teoiksi. Jos hyväksymme yksinäisyytemme Jumalan lahjana ja muutamme sen syväksi eristyneisyydeksi, silloin me voimme tuon eristyneisyyden keskeltä tavoittaa myös muita ihmisiä.
"Voimme tulla toistemme yhteyteen, koska emme takerru toisiimme yksinäisyytemme tähden. Emme käytä emmekä manipuloi toisiamme. Pikemminkin me kunnioitamme toistemme eristyneisyyttä. Ymmärrämme, että olemme saman Jumalan kutsumia ihmisiä.
"Jos minä löydän Jumalani omassa eristyneisyydessäni ja sinä omassasi,
silloin tuo sama Jumala kutsuu meitä yhteen ja
meistä voi tulla ystäviä.
Voimme muodostaa yhteisön,
voimme ylläpitää avioliittoa,
voimme olla yhdessä ilman,
että tuhoamme toisemme riippumalla kiinni toisissamme." s.33s.
Paula sanoo: Sama ajatus on siinä, kun joku oli keskitysleirillä ilman ruokaa. Hän sanoi, että hän paastoaa.
Jumala tahtoo kääntää kaikki elämämme tilanteet parhain päin.
"Kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa."