16.03.2010 - Yritystä ei puutu!

-7 astetta pakkasta aamulla, kaunis auringonnousu, hienoa lumisadetta, aurinko jälleen esille.

Paranteluyritykseni menevät välillä pakkasen puolelle, sillä olen tehokas toimissani. Onneksi on keksitty Bebanthen, joka parantaa vähäiset palovammani. Hilun ohje oli hyvä, ja toimin täysin sen mukaan, ainakin melkein.

Koska kuuma vesi pullossa ei ollut mielestäni liian kuumaa, en laittanut pulloa villasukkaan. Hilu kyllä kehotti, mutta minä en otaksuin tietäväni paremmin. Niinpä sitten havaitsin kuumapullojeni kanssa hääräiltyäni riittävästi, että posket ovat arat. Peili paljasti totuuden. Naama ihan punainen.

Mutta yön yli nukuttuani olen lähes normaalin värinen.

Työpäivä oli eilen mukava. Lapset ovat rakastettavia, aitoja, ihania. Ekaluokkalainen kysyi, koska oikein on heidän pyhäkoulunsa. Sitä ei ollut ollut joulun jälkeen kertaakaan. Muutama kysyi, koska voitaisiin taas ommella. Pitäisi tehdä paapalle pehmolelu. Paapalla on synttärit. Ehkä hiiren tai jotain voisi ommella, hän arveli.

Vien tänään ompelukoneen töihin. Pitäähän paapan saada pehmolelunsa. Olemme saaneet paljon kankaita vanhemmilta, joten niistä ei tule pulaa.

Kakkosten pyhäkoulu oli eilen. Tuo hetki on yhdessäoloa ja juttelua sen ohessa, että kerroin muutaman raamatunkertomuksen. Rukoilimme yhdessä, lauloimme. Lopuksi lähetimme kuiskauksen kiertämään ja kättä puristamalla kierrätimme viestiä. Silmät piti olla kiinni muilla, paitsi lähettäjällä.

Välipalan jälkeen myöhemmin oli kakkosten liikuntakerho, jolloin minä otin halukkaat ykköset pyhäkouluun eteisen lattialle. Tytöt olivat tehneet majan kankaista, se oli kuin teltta. Minulle oli erityinen peite laitettu keskelle lattiaa!

Kävin vasta illalla myöhemmin Arin luona. Ari on huolissaan minun jaksamisestani, enkä ihmettele. Minä olen hänen tärkein ihmisensä, eikä hän voi tehdä mitään auttamisekseni, paitsi rukoilla. Vakuutin, että se on tärkeintä. Kyllä minä pärjään.

Rukoilen tulevien päivien puolesta. Haistelen kevään tuomia tuulia.

Terolla oli ollut useita aiheita, joista kirjoittaa! Rukouksemme siis kuultiin yltäkylläisesti, kun pyysimme yhtä sopivaa aihetta. Hän oli kirjoittanut yli neljä sivua, viitisen tuntia. Kummityttökin oli kuulemma selvinnyt ihmeen hyvin kuumeilustaan huolimatta. Rukoukset kantavat, ne kuullaan.

Odotan sopivaa hetkeä, että pääsisin valkoista pöytääni hiomaan kellariin. Toivon tosin voivani delegoida sen tehtävän jollekin... Sitten se pitäisi maalata. Jännittää mahdottomasti uusi koti, muuttoon on enää reilut kolme kuukautta. Ehkä jossain vaiheessa selviää sekin, missä tuo koti sijaitsee. Minua ei huoleta asia, sillä tiedän, että Jumala hoitaa sen. Rukoilen ja kiitän vaan.

Päivän sana Lutherilta on seuraava:
"Sinä et etsi häntä.
hän etsii sinut.
Sinä et löydä häntä.
hän löytää sinut.
Uskosi ei ole sinusta lähtöisin,
vaan hänestä."

Tästä on helppo jatkaa. Armon varassa, se kantaa.

Siunausta päivääsi tänään, arvoisa lukijani! Kiitos myös sinulle, joka rukoilet puolestamme.
"Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalan tietoon.
Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa." Fil 4:6,7.