17.03.2010 - Iloinen mieli, into ja rohkeus!

Vesi tippuu jo räystäiltä iltapäivisin.

Joskus kalterit elämässämme tuntuvat pelkästään rajoittavan meitä. Kuitenkin jokaiseen esteeseen on kätketty jokin salaisuus ja siunaus. Jos katseeni on koko ajan Jeesuksessa, minun ei tarvitse koskaan pettyä. Saan odottaa vain luottavaisena, mitä Isä on elämääni varannut.

Sen takia en suostu masentumaan, sikäli kuin voin estää sen. Minun on pidettävä huoli itsestäni. Kukas sen tekisi, ellen minä itse? Kun sairastun, itsesääli ja muut kurjuudet ovat väijymässä nenän edessä. On siis pyrittävä pitämään erityisesti mielensä kunnossa, sikäli kuin se itsestäni riippuu.

En ole päässyt avantoon moniin aikoihin, kun olen ollut rapakunnossa jatkuvasti. Tänään sain kokaiinipiikit sieraimiini, eikä punkteeraus ollut turha. Tuntuu suloiselta, kun ilma virtaa, eikä minun tarvitse hinailla räkää edestakaisin. Pää tietysti on kipeä, mutta olkoon.

Antibiootin myötä olkanikin on pysynyt aisoissa. Perjantaina menen jälleen hierojalle.

Monet ihmiset lakkaavat yrittämästä ja masentuvat, kun tulee vaikeuksia. Minulle käy päinvastoin, alan touhuta. Ihmiset toimivat luonteensa mukaan kukin. Toki minäkin pyörin surkeissa syövereissä ja koluan kellareita, kun on sen aika. Mutta muutoin tartun härkää sarvista, jos vain saan kiinni.

Meillä oli kerran Pyhinä-niminen lehmä. Se oli syntynyt joulunpyhinä, ja sinä vuonna vasikoitten nimet annettiin P-kirjaimella. Tuo elikko oli kurja aituri. Se oli hoksannut, että paimenpoika ei anna sähköiskua sarviin. Niinpä se kaatoi sähkölangat sarvillaan, porhalsi tiehensä laitumelta koko lauma perässään.

Tuollaisia me ihmisetkin olemme. Kun joku tekee jotakin, oli se sitten tyhmää tai viisasta, me painelemme perässä. Vaikka sitten tuleekin risua takapuoleen, kun isäntä ajaa takaisin aitaukseen. Mutta kuka sitä ajattelee siinä vaiheessa, kun tie vapauteen on auki? Tai kuviteltuun vapauteen. Meillä ihmisparoilla ei ole järkeä juuri enempää kuin eläimillä.

Lampaisiin meitä tosin Raamattu vertaa. "Kuin lampaat ilman paimenta." Itseäni lohduttaa suunnattomasti näky Paimenesta, joka huolehtii erityisesti loukkaantuneista, sairaista, heikoista lampaista ja karitsoista. Terveet kyllä pärjäävät. Tosin jos ovat viisaita, tulevan aina välillä Paimenen lähelle, kun hän kutsuu.

Tänään Cowman on ottanut Raamatun tekstikseen Matteuksen 2. luvun jakeen:
"- - ole siellä siihen asti, kuin minä sinulle sanon..."

Jumalalla on lapselleen varattuna aina juuri sopiva paikka. Nuorempana varsinkin kuvittelin, että sitten kun, jos vain, tai muuta yhtä typerää. Nykyisin olen onnellinen siinä hetkessä, missä olen. Ei niin, että elämä olisi koko ajan hauskaa, mutta "aikani ovat Jumalan kädessä". Jos hän on laittanut minut tähän, niin tämän täytyy olla minulle se paras paikka nyt juuri.

Jätän aamulla tunteeni, tahtoni, ajatukseni ja koko elämäni Jumalan Pyhän Hengen johtoon. Sen jälkeen voin luottaa, että vaikka kaikki näyttäisi menevän päin seiniä päivän mittaan, niin sittenkin olen Jumalan johdatuksessa. Usein se näyttää siltä, mutta mitä hullumpi tilanne, sen syvempi rauha.

Paavali sanoi, ettei hän alun alkaenkaan kysellyt ihmisten mielipiteitä. Hän turvasi vain Jumalaan. "Jos Jumala on minun puolellani, kuka voi olla minua vastaan?" ja "Vaikka ruumiini ja sieluni nääntyisi, niin sinä, Jumala, olet minun turvani."

Me ihmiset olemme vain tomua, katoamme kuin niityn kaste. Ja kuinka paljon me pelkäämmekään toisia ihmisiä! Kuitenkin enemmän kuin mitään muuta meidän tulisi pelätä Jumalaa, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin! Jos siis Jumala on puolellamme, ei meidän tarvitse pelätä.

Luther rukoilee, ja minä hänen kanssaan:
"Rakas Herra, anna minulle iloinen mieli, into ja rohkeus."

Ja hän jatkoi matkaansa iloiten, sanotaan hoviherrasta, kun hän oli kohdannut elävän Jumalan. Iloista matkaa sinullekin tähän iltapäivään ja iltaan, arvoisa lukijani!

jk. Lopulta Pyhinän kävi köpelösti. Sen sarvet maalattiin vihreällä rautamaalilla, ja johan alkoi lehmälle maistua oman pellon äpäre!