14.03.2010 - Yksi päivä toisten keskellä!

Iltaa kohden kirkastuvaa.

Lauantaipyhiksessä oli ennätysmäärä lapsia eilen, yhdeksän viikaria. Tilat ovat aika pienet, mutta kaikki meni hienosti. Ensin vähän leikkimistä, sitten lelut nukkumaan pyhäkoulun ajaksi.

Mietin, jaksavatko lapset keskittyä kuulokuvaan; kyllä he jaksoivat! Sitä ennen rukoilimme ja luimme Isä meidän -rukouksen. Itse en huomannut, mutta Sirkka sanoi, että porukan pienimmänkin suu kävi ja kädet olivat ristissä. Rukousaiheitakin lapsilla oli, ja tietysti rukoilimme niiden puolesta.

Kuulokuvassa Jeesus meni Betesdan lammikolle, ja 38 vuotta sairastanut mies parani. Johdannoksi olin näyttänyt punaisen pahvisydämen, joka oli toiselta puolelta tahrainen. Kerroin sairaan miehen vielä vakavammasta sairaudesta kuin ulkoisesta rampuudesta. Syntisyydestä. Lopulta selvitimme yhdessä, että Jeesus vain voi pestä sydämen puhtaaksi, sitä ei voi muuten puhdistaa.

Pyhäkoulun jälkeen lapset tekivät sydämen kukin, ja sitten olikin evästelyn aika. Majojen rakentelu oli huippujuttu. Jeesus on se kulmakivi, jonka yksi lapsirakentajista asetti majan huipulle kannattelemaan koko rakennusta. Niin se pysyy koossa.

Eilisiltana tein valkosipulitemppuja. Sekä korviini, että sieraimiin tungin valkosipulia paperiin käärittynä. Lisäksi söin sitä näkkileivän päälle. Tero sanoi, että koko huusholli lemuaa.

Tänään olo ei ole hyvä edelleenkään. Olen ollut alavireinen koko päivän. Se johtuu siitä, että menin kirkkoon ja halusin päästä ehtoolliselle. Odotin ja kaipasin lohdutusta ja rohkaisua Jumalan sanan saarnasta. Kuuuntelin hyvän aikaa, mutta lähdin pois surullisena kesken kaiken. Olisi kai ollut kohteliasta olla loppuun asti, mutta en voinut.

Voin lukea päivän lehdestä maailman nälkä- ja ylipaino-ongelmista, niiden tiedostaminen ei muuta ihmisen sisintä. Ruuan jakaminen toisen kanssa on myös kaunista, mutta noiden asioiden kuulemiseksi en mene kirkkoon. Voin lukea sanomalehdestä päivän politiikkaa, jos se minua kiinnostaa.

Kirkossa odotan kuulevani Jumalan sanaa. Haluan kuulla, että vaikka olen epäonnistunut, itsekäs, enkä tahdo jakaa omastani vaan etsin enimmäkseen omaa kunniaani, saan tulla Jeesuksen luo. Hän antaa katuvalle, syntiselle anteeksi. Sillä sitä, mitä minä en tahdo, minä usein teen. Ja mitä tahdon, en tee.

Jeesus on kuollut turhaan, jos me ihmiset kykenemme muuttamaan maailman paremmaksi. Olisihan tässä ollut aikaa se tehdä, mutta se ei meiltä syntisiltä onnistu. Tarvitsemme siihen sovittajan, joka tekee sen puolestamme. Jeesus on vastaus syntiimme ja maailmamme ongelmiin. Vain hän voi muuttaa sydämemme.

1 Kor 13. luvussa sanotaan:
"Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi."

Jumala on rakkaus, ja kun kohtaamme hänet, tulemme tuntemaan rakkauden. Hänessä me voimme rakastaa muita ihmisiä, ja jakaa omat eväämme toisten nälkäisten kanssa. Armoa se on sittenkin, ja Jumalan teko meissä.

Itsessäni tunnen olevani köyhä, kurja ja rakkaudeton. Sen takia turvaudun Jeesukseen, syntieni sovittajaan. Ilman häntä minulla ei ole mitään toivoa päästä Jumalan eteen. Kun menen Jeesukseen turvaten Isäni luo, hän näkee minussa vain puhtaan Poikansa. Jeesus on silta Isän Jumalan luo.

Tero on ollut monissa ultimate-harkoissa viikonlopun aikana. Nyt hän lähti Kohtaamispaikalle kirkolle. Huomenna on äidinkielen yo-koe hänellä ja monella muulla abiturientilla.

Olin Arin luona muutamia tunteja. Hän voi nyt hyvin. Toivon tulevani kuntoon, niin että jaksaisin mennä Arin kanssa lähiaikoina ulos, tai nostaa hänet ainakin pyörätuoliin, että hänen keuhkonsa saisivat rehkimistä ja tuuletusta. Mutta huomenna menen joka tapauksessa töihin, jos Jumala suo.

Luin juuri toistamiseen, tai ties monettako kertaa norjalaisen naisen elämäntarinan. Sen on hänen tyttärensä kirjoittanut äidistään, isästään ja koko perheestään. Elämäntarina on hyvin kauniisti kirjoitettu, vaikka rivien välistä voi lukea, ettei elämä ole ollut helppoa. Mutta kirjassa on paljon arvokkaita elämänohjeita. Suosittelen lainaamaan kirjastosta. Margaret Jensen: Keitetään kahvit ja jutellaan.

Siunausta alkavan viikon haasteisiin, arvoisa lukijani!