26.02.2010 - Kotona paras, reissussa hyvä!

Lumisade alkoi kun ajelin kotiin. Pakkasta muutamia asteita.

Tulin kotiin iltapäivällä. Tero oli laittanut ruokaa ja siivonnut. Kävin Arin luona paluumatkalla. Hän voi hyvin, nukkui, kun menin.

Oli rikas viikko. Itkun vääntöni jatkui, mutta nauruakin piisasi. Tein myös keikan rannikkopitäjään ystävien luo yhden yön seutuna.

Jumala vahvisti sanansa, jonka hän puhui minulle ennen reissua. Odotin erilaista vastausta. Minun luonnollinen ihmiseni ei tahtoisi suostua nöyrtymään porsaanreiästä kömpimiseen. Muutakaan vaihtoehtoa ei eteeni asetettu. Minun on luotettava, että meri väistyy, kun astun jalkani siihen. Tai jos ei väisty, sekin tulee Jumalalta minulle.

Pyhässä Hengessä kirjoitettu teksti avautuu kuulijalle, kuin se olisi vain juuri hänelle tarkoitettu, vaikka se voi avautua samalla toiselle ihan toisin. Tätä olen saanut kokea menneinä päivinä.

Olin Raamattukurssilla Karkussa. Sain huonekaverikseni naisen, jonka Jumala lähetti juuri minua varten. Eilen keskustelimme aamuyöhön asti. Totesimme aamulla saman, mitä eilisen takkaillan vetäjä kertoi tarinassaan.

Kaksi miestä väitteli uskosta. Toinen sanoi, että hän voi kävellä vaikka veden päällä, mutta toisen usko ei siihen riittänyt. Edellinen todisti uskonsa todeksi astumalla laiturilta veteen. Valitettavasti hän upposi, mutta kohosi sentään pintaan. Sen jälkeen hän totesi: "Tätä minä vähän pelkäsinkin."

Eli aamulla väsytti, ja varsinkin kolmen tunnin köröttelyn jälkee.

Kämppäkaverini oli yhden yön kotonaan, jolloin sain yksin lukea ja viettää iltaa rukoillen. Kun olin nukkunut hetken aikaa, heräsin pahan läsnäoloon, ja nousin ylös rukoilemaan. Koin kehotusta lukea yhden luvun eteenpäin Daavidin elämäntarinaa Redpathin kirjasta. En olisi mitenkään jaksanut, mutta en voinut nukkuakaan. Niinpä aloin lukea.

Jumala avasi minulle kirjan tekstin. Voin vain itkeä, ihmetellä ja kiittää Jumalaa.

Teksti kertoi siitä, kun Daavid auttoi Kegilan kaupunkia, mutta nämä sittenkin olivat valmiit luovuttamaan Daavidin Saulin käsiin tapettavaksi. Daavid puhuu Herralle psalmissa 27 tästä:

"Herra on minun valkeuteni ja autuuteni: ketä minä pelkään! Herra on minun elämäni turva: ketä minä vapisen!...
Yhtä minä rukoilen Herralta, sitä minä pyydän: että saisin asua Herran huoneessa kaiken elinaikani, katsella Herran suloisuutta ja tutkistella hänen temppelissänsä...
Odota Herraa. Ole luja, ja vahva olkoon sinun sydämesi. Odota Herraa."

Redpath selittää, että Daavid alkaa oppia kiinnittämään katseensa yhä enemmän Herraan. Hän oppii, mitä on luottaa Herraan ja elää uskon varassa. "Hän tiesi, että on mahdotonta olla samanaikaisesti Jumalan kädessä ja vihollisen kädessä. Synkkyys alkaa hälvetä ja pelko kaikkoaa, kun usko astuu voitokkaana esiin. Tämä mies alkaa nousta koetuksestaan ja vastoinkäymisistään." s. 113.

Joonatanin ystävyys on Daavidille ihmeellinen asia. Joonatan "nousi ja meni Daavidin luo Hoorekseen ja rohkaisi häntä Jumalassa." 1 Sam 23:16.

"Aluksi Daavid katsoi vihollisiinsa ja ystäviksi luulemiinsa ihmisiin, mutta nyt hän näki heidät Jumalan läpi. Jos aloitat Jumalasta, vihollisesi kutistuvat pieniksi, ongelmat pienenevät mitättömiksi. Jos aloitat vihollisista, et ehkä koskaan yllä Jumalaan asti. `Sela`- ajattele! Ja sovella sitä elämääsi vastoinkäymisissä ja koetuksissa." s. 116.

Daavid oppii kysymään Herralta neuvoja. "Oli kysymys tärkeästä asiasta, jonka hän saattoi oppia ainoastaan tällaisen pimeän jakson aikana. `Herra, olen tässä tilanteessa, koska Sinä olet pannut minut tähän, enkä aio ryhtyä mihinkään, ennen kuin saan Sinulta selvät ohjeet.` s. 117.

"Risti on sen tien merkkinä, joka johtaa meidät aivan Jumalan kasvojen eteen, kun tarvitsemme kipeästi sanaa taivaasta kristillistä todistustamme ja työtämme varten.
Ja yhtä polttava kuin meidän tarpeemme on Jumalan halu ilmoittaa meille, mitä meidän tulee tehdä. Mutta hän antaa sanansa ainostaan sille, joka voittaa." s. 119. Jälkimmäinen lause viittaa puhtaaseen sydämeen.

Mistähän tulee oma vääristynyt käsitykseni siitä, että Jumala ei viitsisi tai jaksaisi vastata lapselleen, siis minulle, vaan huokaillen ja kyllästyneenä hän vastaa, kun tarpeeksi narisen! Ajatukseni ei ole ensinkään raamatullinen.

Raamatussa sanotaan, että "Sinua minä huudan avukseni, sillä sinä, Jumala, vastaat minulle." Ps 17 ja seuraavassa psalmissa "Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä."

Olen viikossa olen saanut paljon hyvää, jota yritän vähitellen sisäistää. Katsoin Lutherin päivän tekstin, ja se on kuin kruunu saamilleni opetuksille:
"Älkää sitä miettikö, miten suuria teistä tulee. Se selviää kyllä, kun olette tulleet pieniksi."

Joten hyvää matkaa minulle pienenemiseen. Luuloja itsestäni minulla riittää, mutta alaspäin on runsaasti varaa kasvaa. Joku vanha lähetti oli siunannut uuden lähetin matkaan ja todennut tähän tapaan, kertoi E. K. opistolla:
"Vaikka et ole matkalippua vanhalle lihallesi ostanutkaan, niin se lähtee mukaasi ja on seurassasi hautaan asti."

Opetus Karkussa oli raamatullista, syvissä ja hyvissä perusteissa pysymistä. Johdanto Vanhaan testamenttiin imaisi minut mukaansa kuten Filippiläiskirjeen selityskin. Tätä kaikkea maistelen seuraavina päivinä.

Nyt olen lähdössä Vähäsöyringin Joosen konserttiin Palosaarelle. Toivon ja odotan musiikkielämystä.

Hyvää illanjatkoa arvoisa lukijani, minulla on ollut jo kirjoittamista ikävä!