Kategoriat: Ajankohtaista

Sun ristis olkoon ainoa!

Satoi lunta, nollakeli aamupäivällä

Olen ollut Arin luona melkein kahdeksan tuntia tänään. Meinasin soittaa sairaalaan päivällä, etten jaksa tulla käymään. Mutta en jaksanut soittaa, vaan päätin tehdä pienen kävelylenkin, ja käydä sanomassa Arille hei ja rukoilemassa hänen kanssaan.

Tulikin pitempi reissu, kiitos Jumalalle, että menin.

En tiennyt taaskaan, miten tilanne tulee menemään, enkä tietysti tiedä edelleenkään. On oltava valmis mihin tahansa. Rukoilin Arin puolesta, siunasin, ja pyysin Jumalan tahdon tapahtumista. Paranemistakin pyysin, jos Arilla on vielä elämä kesken.

Hoitajalta sain buranaa, kun päätäni pakotti, mutta edelleen polla on sumussa, jos lukija ymmärtää ilmaisun. Sain myös teetä ja syömistä jossain vaiheessa, ja se lämmitti myös mieltäni huomattavasti. Välillä olin itku kurkussa, mutta sisimpään se itku kuitenkin jäi, ja edestä lienee löytymässä.

Mutta kaikista tärkein asia on kunnossa, eli Jumala antaa syntini ja Arin synnit anteeksi Jeesuksen tähden, ja ennemmin tai myöhemmin pääsemme taivaan kotiin. Sitten ovat taistelut ohi, mutta nyt ne vielä jatkuvat.

Nyt menen nukkumaan. Sairaalaan soitan jossain vaiheessa yötä tai aamua.
Hyvä yötä, arvoisa lukijani!