23.12.2009 - Arin syntymäpäivä

Jouluinen sää, lunta sataa, maa on valkea

Ajoin varhain tänne kirjastolle, ja kuvittelin pikaisesti noutavani joulukalat hallista. Väärä olettamus. Näin kyllä kaloja, ihmisten olkapäiden takaa tai kainaloiden alta. Viimein huomasin jopa numerovehkeen, jonka lappu kertoi karun totuuden. Yli 20 etuoikeutettua kalanostajaa ennen minua!

Haikeasti heitin siis hyvästit suussa sulavalle kalatahnalle ynnä savulohelle. Pinkaisin tänne lukusalin suojiin. Lukijaveikkoset toivottelevat hyviä joulua lämmöllä toinen toiselleen. Kerroin viimeksi heidän juttelustaan täällä hyss-hyss-hiljaa-lukusalissa. Tuntuu mukavalle kuulla, että miehillä näyttää oikeasti olevan hyvä tahto toisiaan kohtaan.

Joka aikoo vierailla Nivalassa, varautukoon vieraanvaraisuuteen. Kymmenisen litraa killittelin kahvia parina päivänä ynnä muut tarjoamiset. Kahvi on yleisin seurustelujuoma mihin aikaan päivästä tahansa, kuudesta aamulla iltakymmeneen. Eikä pöydässä tarvitse istua hiljaisuutta kuunnellen.

Sukuni on verbaalista porukkaa, eli nurkassa sipisijöitä ei näy eikä kuulu. Kaikki kertovat asiansa kuuluvasti ja höystettynä runsain kuvauksin ja lisäyksin, joiden todenperäisyys jää toisinaan kuulijan vastuulle. Veljeni erityisesti kertoo asian kuin asian niin, että nauramatta häntä ei voi kuunnella. Huumori on vankka Jumalan lahja, ja siitä sopii kiittää, jolla sellainen on.

Ari tulee kotiin reilun tunnin päästä. En siis jouda kalajonossa törötellä. Kirjoitella tietysti ehdin, sillä lukijoita ei sovi jättää paitsioon, kun on kerran kirjoittamaan ruvennut. Sitä paitsi kirjoittaminen on hauskaa ja hoitavaa minulle.

Nivalassa sytytin kynttilät isovanhempien haudoille. Otin kuvia, mutta en saa niitä nyt koneelle, kun oma kone on mykkä kuin kala. Toivon tilanteen muuttuvan, jahka kaksi salskeaa tietokone-eksperttiä vaimoineen kiitävät lumimyrskyssä lapsuutensa tanhuville joulunviettoon. Se tapahtuu tänään illan suussa. Jumala varjelkoon heidän ja kaikkien ihmisten matkat. Oli liukasta, kun ajelin nämäkin muutamat kilometrit kaupungille. Ja lunta sataa lisää. On hyvin jouluista.

Nivalan kirkossa istuessa ehdin ajatella kaikenlaista, kun kuuntelin joulukonserttia. Isä ja äiti istuivat pari penkkiriviä minusta eteenpäin. Vieressäni istui veljen vaimo kolmen tyttärensä kanssa. Oli kirkossa vielä muitakin! Lumi pöllysi kirkon korkeiden ikkunoiden takana, valot loistivat kirkon pihalla. Kaunista!

Paluumatkalla Nivalasta poikkesin nuorimman tätini luona Kokkolassa. Eksyin. Siitä päätellen on kulunut liian monta vuotta, kun kävin siellä viimeksi. Jälleen ruoka maittoi ja kahvia kului, kun vaihdoimme kuulumisia, vaikeita ja iloisia. Lähdin jatkamaan matkaa varustettuna kaiken entisen lisäksi lanttu- ja porkkanalaatikkotarpeilla. Tällä hetkellä kyseiset tuotteet poriset uunissani, ja luistelen autolla pian kotiin niitä maistelemaan.

Arin luona kävin eilen myös samaan syssyyn, ennen kuin menin edes kotiin. Hän vaikutti pirteältä ja pitkätukkaiselta. Tänään siis tukanleikkuu edessä. Eilen isä pääsi valkoisista hiuksistaan, mutta vielä vähän jäikin.

Eilisiltana kävimme ystäväjoukolla Leenaa onnittelemassa. Päräytimme onnittelulaulut ja luin tekemäni runon hänelle. Kiitos Jumalalle rakkaista ystävistä kuten suuresta, lämpimästä suvusta! Teimme jouluajelun Sundomiin, kun palautimme Mirjan kotiinsa.

Saadakseni itseni rauhoittumaan, aloitin leipomisen. Vain torttuja limppujen kera. Nyt saa riittää leipominen, enkä tosin paljon ole sitä tehnytkään, usko tai älä. Siis verrattuna muinaisiin aikoihin. Kuuntelin joululauluja illan, ja Nivalan matkan ajan, kuutisen tuntia yhteensä, soivat autossani virret sekä psalmien luku soittimesta.

On aika toivottaa hyvää joulua teille, arvoisat lukijani. Herra Jeesus Krisus täyttäköön sinut kuten minutkin toivolla ja ilolla. Olemme saaneet suurimman lahjan, mitä saada voi. Kaikki muu on sen rinnalla toisarvoista. Iloitaan Jumalan lahjasta.