Kategoriat: Ajankohtaista
Pakkasta noin 10 astetta. Viima.
Olisin varmaan ollut sairas, kun en pääse koneelle moneen päivään, ellen olisi ollut väsymyksestä pökerryksissä. Nyt kuitenkin kipaisin kirjaston lukusalin tietokoneelle. Jokin raja sentään on kirjoituslomailullakin.
Täällä kokoontuu vakioremmi joka aamu. Kohta kuulun itsekin heihin, ellei koneemme tule kuntoon. Vaarit keskustelevat päivän ohjelmasta. Ruokalista kuuluu olevan sama tänään kuin muinakin päivinä: soosiperunoita. Melkeinhän tässä nälkä iskee. Tietääkseni lukusalissa on HILJAISUUS, mutta täkäläinen keskustelu lienee terapiaa asianosaisille, joten puhelkoot minun puolestani.
Kun joululoma alkoi perjantaina, olen ollut ylikierroksilla. En nuku kunnolla. Pikkuinen MP3 -soitin on mainio vehje tässä tapauksessa. Kun herään neljän tai viiden aikaan, laitan psalmeja kuulumaan tyynyni viereen. Juttelen Jumalalle asioitani ja kerron ystävistäni. Ihmeellisesti psalmien tekstit vastaavat rukouksiini.
Eilen heräsin sopivasti, niin että ehdin kirkkoon. Vein rukouspyynnön papille perheemme puolesta. Tekstinä oli Sefanjan kirjan sanaa. Siinä sanottiin kahdesti: älä pelkää. Se lohdutti minua oikeasti.
Kirkon penkissä istuessani mieleeni tuli jälleen kirkkonäytelmä, joka esitettiin vuosia sitten samaisessa Huutoniemen kirkossa. Yllättäen se hoiti minua. Näytelmässä joku opetuslapsista pelkäsi jatkuvasti jotakin. Kun hän kertoi peloistaan Jeesukselle, tämä vastasi: "Niin, mutta EI MITÄÄN PAHAA."
Eli vaikka tilanne TUNTUISI itsestäni ongelmalliselta, suorastaan liian ankaralta, minulle ei tapahdu mitään pahaa. Se, mitä tapahtuu, on tullut Jumalan kädestä.
Psalmi 139 rohkaisee samaan suuntaan. Päivämme ovat mitatut etukäteen. Kaikki on Jumalan kirjaan kirjoitettu ennen kuin synnyimmekään. Se ei kuitenkaan tarkoita, että emme voisi vaikuttaa itse elämämme suuntaan, että olisimme ikään kuin tuomittuja tietynlaiseen kohtaloon.
Ei, vaan Jumala on paljon suurempi kuin meidän ajatuksemme ja tiemme, eikä hänen maailmassaan ole aikaa. Niinpä hän näkee valintamme, ennen kuin olemme niitä tehneetkään. Koko ajan hän varjelee, suojelee, johdattaa, ruokkii tavalla ja toisella lapsiaan.
Jumalan lapsia ovat ne, jotka elävät Jumalan yhteydessä. Jokainen ihminen on Jumalan luoma, joten kuulumme Jumalalle. Mutta lapseksi synnytään. Joka uskoo Jumalan Poikaan, hänellä on elämä, ja elämä on Jumalan yhteydessä. Sitä emme voi ottaa, ellei sitä anneta. Jumala lahjoittaa elämän meille, kun me uskomme.
Lukusaliin kopisteli lisää porukkaa, pari vaaria heitti hyvästit ja luulin hiljaisuuden lankeavan yllemme kuin aamukasteen, mutta mitä vielä. Aina löytyy lisää puheliaita, jotka ovat odottaneet lukusaliin pääsyä ja jutteluhetkeä. Ajatukseni katkesi. Meinasin kertoa ajatukseni Lotzin kirjasta Yksin Jeesus, mutta se hukkui höpinään.
Lauantaipyhäkoulussa oli kolme lasta, joulujuhlassa eilen 80 lasta sekä aikuiset päälle. Olen käynyt avannolla, Arin luona ja kalakaupassa monena päivänä. Tänään lähden ajamaan Nivalaan. Illalla aion Nivalan kirkkoon joululauluja kuuntelemaan. Pisara-kuorolla on konsertti. Saan sukulaisia mukaani kuuntelemaan.
Jos ei sää hyydä verta suonissani, käyn illalla viemässä kynttilän molempien isovanhempieni haudalle konsertin jälkeen. Arvostan ja kunnioitan esivanhempieni työtä ja rukouksia.
Tänään lehdessä kerrotaan neljän ihmisen menehtyneen kolarissa eilen. Elämä katkesi yhtäkkisesti. Minusta rukous, jossa pyydetään varjelusta pahasta äkkikuolemasta, on armollinen ja raamatullinen. Ihminen saa siinä tapauksessa vielä mahdollisuuden kohdata Jumalansa. Kuoleman jälkeen ei tehdä enää valintaa Jumalan puoleen. Se tehdään elämän aikana.
Joka tarttuu Jumalan käteen eläessään, hän saa kulkea kuoleman virran yli Jumalan lasten kotiin taivaaseen. Sinne minä tahdon omaisineni. Moni on jo perillä, me olemme vielä matkalla. Sairaudet, vaikeudet ja vastoinkäymiset ovat Jumalan mahdollisuuksia meille ja läheisillemme. Ne eivät ole tuomio tai rangaistus, vaan kiitoksen aihe, jos otamme ne Jumalan kädestä.
Ihmisenä kuitenkin välillä tuntuu, mitenhän pääparkani kestää kaikkea tätä pyöritystä perheessämme! Paljon tapahtuu, mutta EI MITÄÄN PAHAA, niin tahdon uskoa. Jumalan avulla minä kestän, Jumalan avulla ryntään yli vallien, kuten Daavid sanoo. On vain nöyrryttävä siihen, että välillä väsyn, uuvun ja jopa masennun. Tällaisena kuitenkin olen rakas Jumalalle, kuten sinäkin, hyvä lukijani.
Älkäämme siis antako vaikeuksien viedä meiltä toivoa, sillä silloin emme jaksa elää.
"Olkaa lujat, vahva olkoon teidän sydämenne", Raamattu kehottaa.
Nyt on lähdettävä, jos aion ehtiä Nivalaan ennen iltaa. Keskiviikkoiltana nuoremme tulevat etelästä joulunviettoon. Sitä ennen taidan poiketa vielä lukusalissa kirjoittamassa.
Voi hyvin, arvoisa lukijani, ja hyvää jouluvíikkoa!