15.12.2009 - Pikakäynti koneella

Pakkasta 7 astetta

Kirjoitan ennen työpäivän alkua töissä. Kotikone ei toimi. Syytä en tiedä. Täytynee odottaa tietokoneasiantuntijoita Helsingistä joululomalle.

Töissä hurakkaa. Itse olin viikonlopun pois pelistä oireiden takia, jotka sain vahvasta kipulääkkeestä. Jota en siis enää ota koskaan. Tramal on lääkkeen nimi.

Lasken päiviä lomaan. Eilen pidimme pyhäkoulun joulujuhlan: katsoimme Abib-aasi -filmin yli 40 lapsen voimin. Kaksi äitiäkin oli mukana. Seurakunnan joulupussit rapisivat lasten käsissä, kun rusinat siirtyivät lasten mahaan. Rukoilimme Isä meidän -rukouksen yhdessä, ja kerroin Elia-pojan perheen kuulumisia. Hän on meidän yhteinen rukouskohteemme, tuttu lapsi koululaisille, nyt lähetyskentällä.

Tänään peruspäivä, huomenna filmi jälleen lasten kanssa, sillä jouluruokailu tiloissamme vie meiltä pariksi tunniksi toimintatilat. Torstaina menen kolmen lapsen kanssa Arin osastolle joulujuhlaan: meillä on siellä musiikkivastuu. Perjantaina aion tuoda enkeleitäni, järjestän enkelinäyttelyn. Äänestämme kauneinta enkeliä. Sitten alkaa loma.

Perheelle kuuluu sairautta ja lääkärireissuja. Samoin tuntuu olevan laita ystäväperheillä. Pimeän keskellä saamme suunnistaa kompassin varassa, kuten lentäjät tekevät. Kompassimme olkoon Jumalan sana. Sen varassa uskallamme vaeltaa eteenpäin. Emme myöskään väsy yli voimiemme, sillä Jumala lupaa: niin on päiväsi kuin on voimasikin oleva. Vai onko se toisin päin?

Toivotan siunausta tähän päivääsi, arvoisa lukijani. Itse pidän iltaisin tietokonelomaa, kunnes kone toimii taas. Mutta tokihan pääsen päivittäin koneelle, vaikka se ei kotona toimikaan.