25.11.2009 - Hiljaisuuden juhlaa

Pimeä, kostea päivä

Sain opiskeluaikaiselta kollegaltani pari vuotta sitten patsaan, jossa enkeli taluttaa lasta. Vielä aikuisenakin tarvitsen enkeliä ohjaamaan minua oikeaan suuntaan. Kiitos Jumalalle enkeleistä, jotka on lähetetty palveluksen työhön. Rukous tuo heitä paikalle!

Tero lähti koulupäivän jälkeen kaverin kanssa Helsinkiin konserttiin. Huomenna aamulla palaavat takaisin Vaasaan. Niin hyvä konsertti, ettei voinut jäädä pois, vaikka poika ei ollut edes kunnossa. Huomenna hän saa kipittää lääkärille, jahka tulee kotiin. Terveydenhoitaja oli puhunut keuhkokuumeen mahdollisuudesta, jos pikku lämpöily ja väsymys jatkuu.

Ari oli onneksi kunnossa. Punaposket epäilyttivät, mutta luultavasti hänellä oli vain kuuma. Kuumetta Arilla ei ollut. Hän jäi kuuntelemaan Mooseksen kirjaa kuuntelulaitteestaan.

Virtoja erämaassa -kirjassa oli osuva teksti toissapäivänä:
"Elämän koettelemusten tarkoitus ei ole murskata, vaan vahvistaa meitä. Onnettomuus voi hajottaa miehen liikkeen, mutta rakentaa hänen luonteensa. Isku ihmisen ulkoinaiseen olemukseen saattaa olla mitä suurin siunaus hänen sisäiselle elämälleen.
Jos siis Jumala "antaa kansansa nähdä kovia päiviä", niin tiedä todellisen vaaran ja vaivan olevan siinä, että menetät, jos kapinoit ja pakenet niitä." Maltbie D. Babcock

Tuo rohkaisee minua suunnattomasti.

Tänä aamuna kävelin kilometrin matkan uimapaikalle. Jätin auton kirkon viereen kaupungille. Harmitti, kun en ottanut kameraa mukaan. Luulin, ettei mitään kuvattavaa löydy.

Valot kuvastuivat sinimustaan mereen upeasti. Toiset valot näkyivät selvemmin kuin toiset. Jotkut häilyivät niin, ettei alkuperäinen valo erottunut kunnolla ensinkään.

Mieleeni tuli peilinä olo toinen toisillemme. Se on eräs mieliajatuksiani ajatellen ihmisen elämää. Minulla on oltava rehellisiä, avoimia peilejä, joissa voin nähdä, millainen olen. Jos toinen ihminen on mielestään hienotunteinen, kiltti ja ystävällinen, eikä sano mitä oikeasti ajattelee minusta, häneen en voi luottaa. Välillemme ei voi muodostua ystävyyttä tai luottamuksellista ihmissuhdetta.

Toiset meistä eivät halua kuulla totuutta, vaan ainostaan itselleen mieluisia asioita. Raamattu sanoo:
"Tulee aika, jolloin he eivät suvaitse tervettä oppia, vaan omien halujensa mukaan haalivat korvasyyhyynsä itselleen opettajia.
He kääntävät korvansa pois totuudesta ja eksyvät taruihin." 2 Tim 4.

Paavalin kirjeet Timoteukselle ovat lempikirjeitäni Raamatussa. Siellä puhutaan paljon totuudesta ja siitä, että tulee terottaa sitä kuulijoillekin.

Ei ole mieluista kuulla toisen sanomana tai ymmärtää Raamatun valossa, etten olekaan täydellinen. Ainakin minusta on kiusallista olla surkean erehtyväinen, paha, ilkeä ja tyytymätön. Jos vielä jotenkin kykenen käyttäytymään ihmisiksi, niin ainakin ajattelen kamalia. Sen Jumala näkee.

"Missä synti on tullut suureksi, siinä armo on tullut ylenpalttiseksi", sanotaan Roomalaiskirjeessä. Onneksi on ARMO. On helpottavaa, kun tajuan oman kurjuuteni keskellä, että Jumala rakastaa minua TÄLLAISENA. Hän tietää koko ajan, ettei minusta tämän kummempaa koskaan tule. Ei HÄN odota sitä, miksi siis itse yrittäisin kasvattaa siipiä? Eihän Jeesuksen olisi tarvinnut mennä puolestani ristille, jos kykenisin olemaan synnitön, kun vain tarpeeksi yritän. En kykene, siksi turha yrittää. Saan nostaa käteni: anna anteeksi, Isä.

"Sana rististä on hullutusta niille, jotka menevät kadotukseen. Mutta meille, jotka uskomme, se on Jumalan voima." Risti riittää.

Aamulla aion kampaajalle kaunistautumaan. Nyt on aika mennä taas nukkumaan.
"Rauhassa minä käyn levolle ja nukun, sillä sinä, Herra, annat minun asua turvassa." Ps 4. Hyvää yötä, arvoisa lukijani!