09.11.2009 - Joululoma häämöttää!

Kuiva, mukava sää.

Kolme viikkoa marraskuuta ja saman verran joulukuuta: sitten on lomaa. Voin siis jo hyvinkin ruveta odottelemaan. Puolivälissä on syntymäpäiväni, jos niiden pitämisestä tulee mitään, kun sikainfluenssa alkaa vähitellen tulla päälle täällä päin. Aikapa tuonkin näyttää.

Olen kaivannut Jukka Sariolan palstaa Etelä-Pohjanmaan Kansanlähetyksen ystävälehdessä. Ehkä hän on nyt ottanut sen loman, mistä hän on uumoillut koko ajan: viikko töitä joulun ja pääsiäisen välissä, ja saman verran ennen juhannusta ja sitten taas syksyllä. Tai sitä rataa.

Tänään aioin kävellä uimaan ennen töihin menoa. Yllättäen kello olikin jo 11. Suunnittelin käyväni sittenkin uimassa ja meneväni myöhemmin töihin. Onneksi menin kuitenkin töihin jo aikaisemmin, sillä työkavereita oli pois, joten minua tarvittiin.

Pyhäkoulussa veisasimme kolme virttä, 501, 503 ja 488. Lapset rukoilivat sydämeen käyvästi: "Siunaa rakas Jeesus henkilökuntaa ja kaikkia eläimiä! Aamen." Moni lapsi rukoili perheensä ja sairaiden sukulaisten puolesta. Kerroin Jeesuksen vertauksen isästä, jolla oli kaksi poikaa. Siis tuhlaajapoikavertauksen. Puhuin Jumalan rakkaudesta, joka kestää, vaikka tekisimme mitä pahaa. Jumala ei hylkää, kun me vain tulemme hänen luokseen kuten tuhlaajapoika. Jäi hyvä mieli.

Lapset ovat ovelia. Usein käsineet ovat "jääneet kotiin". Silloin kehotan hakemaan varahansikkaat eteisestä röykkiöstä, jossa on lasten unohtamia vaatekappaleita. Yllättäen lapsen muisti virkistyy, ja hän alkaa pohtia, jos repussa sittenkin olisi YHDET käsineet. Yleensä on.

Ulkohousuista olen myös pitänyt meteliä: ne on oltava, ettei sisällä tarvitse olla kuraisilla housuilla. Nekin jäävät joillakin kotiin, kun ei lapsi halua pitää niitä. Vanhemmat saattavat olla voimattomia lapsen edessä, ja niin ulkohousuja ei tuoda.

Mutta ei hätää: eteisessämme on varsinainen aarteiden kirjo, mitä vaatteisiin tulee. Myös ulkohousuja on hylätty, joten lapsi voi lainata niitä. Tänään ne osoittautuivat paremmiksi kuin omat, eikä lapsi haluakaan tuoda omiaan. Hmm, mikähän nyt neuvoksi?

Huomenna meillä on pelipäivä. Otin omia sadan palan palapelejä pinon valmiiksi, että on valinnan varaa. Viikko sitten pelasimme myös, ja sen jälkeen lapset ovat usein pyytäneet saada pelata jotain lautapeliä. Itse rakastan palapelejä, vaikka eipä niitä tule kotona tehdyksi. Ellei sitten joulun aikana tulisi levitetyksi jokin iso peli pöydälle? Olen tainnut kiikuttaa ne kaikki kirpputorille.

Soitin sairaalaan töiden jälkeen ja lähetin Arille terveisiä. Tein makaroonijauhelihaa ja saunasimme Teron kanssa. Tero lähti jälleen ajelemaan kaverien kanssa. Kuuntelen luontoäänimusiikkia ja kohta nappaan lisää rooibos-teetä. Kotona on mukava olla iltaisin kaikessa rauhassa.

Huomenna ryhdistäydyn ja käyn uimassa ennen töihin menoa. Se voi onnistuakin, sillä menen autolla palapelipinoni kanssa. Voisinkin samalla viedä kirpputorille yhden erän tavaraa, jos onnistun raivaamaan ennen sitä, mitä kyllä epäilen.

Olin viikonloppuna ahdistunut eräästä asiasta. Vielä aamullakin se vaivasi minua, mutta päivän mittaan sain rauhan. Mieleeni tuli jostain lukemani tarina. Kun keskitysleirivanki ei saanut ruokaa, hän ei nähnyt nälkää, vaan hän paastosi! Hän käänsi kärsimyksen Jumalan kunniaksi.

Näin itsekin päätin hankalan asian suhteen. Jumala voi antaa pahankin palvella itseään. Toivon, että oppisin myös tekemään niin.