Kategoriat: Ajankohtaista
Aurinko pilkisti muutaman kerran, mutta neljän maissa satoi märkää lunta.
Aamu näyttää kirkastuvan päiväksi. Varpunen lentelee pönttöön ikään kuin aikoisi asettua asumaan jälleen: tekeekö se pesää? Ei nyt ole kevät, vai enkö vain tunne riittävästi varpusten kodinperustamisideologiaa?
Kävin takapihalla aamujumpalla. Nostelin Teron haravoimat lehtikasat jätesäkkeihin, viisi niistä kertyi. Vielä osa pihasta on haravoimatta. Joskus lehdet ovat vielä puissa, kun on satanut lunta, ja se näyttää sottaiselta. Nyt puut ovat tyhjiä, ja jahka lehdet on haravoitu pois, lunta voisi vaikka sataa minun puolestani. Tosin en pidä erityisesti lumesta. Minulle sopii, että maa on musta koko talven, sillä hiihtäminen pelkillä sauvoilla on minun lajini. Mutta myötätunnosta lukuisia hiihtoharrastajia kohtaan metsiin voisi sataa sen verran, että he voivat sujutella suksillaan.
Luin Satasärmäinen nainen -kirjan loppuun. Monet 15 elämäntarinasta olivat ankeita ja masentavia. Kuin olisin käynyt pitkällä matkalla sukeltaessani erilaisten naisten elämään! Suosittelen tuota kirjaa. Sen on toimittanut Ulla Piela.
Viimeinen tarina puhuttelu karuudellaan. Naisella oli nuorena ihanteita ja suunnitelmia elämälleen. Äiti oli kuollut varhain, ja isän kuoleman jälkeen nuori nainen alkoi kulkea miehen sylistä syliin lohtua etsimässä. Hän haki apua reiki-hoidosta, joka vei häntä vain syvemmälle pimeyteen ja masennukseen. Ensin hän ikään kuin sai apua, mutta ilman Jeesusta ja totuuden kohtaamista omasta itsestään on vaikea nousta. Toivon, että tuo nainen ja hänen kaltaisensa löytäisivät armon ja Jeesuksen sylin.
Olen nukkunut pari yötä huonosti. Join eilen kahvia, kun kävimme Teron kanssa Petriä onnittelemassa, ja sen siitä sain. Uni ei maistunut. Alitajuisesti mietin torstain puheenvuoroani Laihialla. En olen saanut kasatuksi puhettani, niin kuin arvasinkin. Viime tinkaan jää, jos sittenkään saan epämääräistä paperilappusta kummempaa puheenrunkoa mukaani.
Eilen kävin pikaisesti Arin luona. Harmittaa, kun useimmiten käyntini ovat ohimarsseja. On vaikea pysähtyä alas kohtaamaan Aria, kun hän ei puhu eikä liiku. Minun on rauhoituttava, jätettävä levoton mieli oven ulkopuolelle, kun menen sairaalaan. Aina se ei ole helppoa, kun työn jälkeen pääni on täynnä puhetta, ajatuksia, väsymystä ja olematonta kiirettä, joka ei ole todellista. Sisäinen tilani ei kuitenkaan usko sellaista puhetta helposti.
Eilinen Chambersin teksti puhutteli minua. Siinä on ajatus:
"Voit päästä sulautumaan Jumalan mielenkiintoihin ainoastaan kadottamalla ainiaaksi kaikki ajatukset itsestäsi ja sallimalla Jumalan viedä sinut omien tarkoituksiensa mukaan maailmaan. Ja koska sinun lähteesi ovat Herrassa, et voi koskaan ymmärtää teitäsi." (Parhaani Hänelle -kirjasta)
Jos pääsen käsittämään jonain hetkenä, että olen todellakin Jumalan kämmenellä, voin elää kuin pieni lapsi huolta vailla. Isäni pitää huolta. Se on armoa. Valitettavasti epäilen kämmenen kantavuutta. Jumalan aikataulutkin joutuvat silloin tällöin epäilyksen kohteeksi. "Jumalan myllyt jauhavat hitaasti", sanotaan. Siihen voisi lisätä: mutta ne jauhavat.
Samoin aika: se menee eteenpäin, vaikka toivoisimme sen pysähtyvän onnen hetkellämme. Vastaavasti elämäämme ohjataan, ilman että huomaamme sitä päivässä tai kahdessa. Taakse päin katsoessani pystyn sanomaan: Jumala on ollut uskollinen ennen, siksi uskon, että hän on sitä jatkossakin.
"Taas siunattu päivä nyt luo valoaan", ja siihen lähden odottavalla ja toiveikkaalla mielellä. Tästä tulee hyvä päivä, sillä Herra on sanonut: "Minä en sinua ikinä hylkää enkä jätä." Tänäänkin hän on kanssamme. Voi hyvin, arvoisa lukijani!
jk. Illalla jatkoa.
En saanut nettiä auki aamulla, joten en voinut kirjoittaa Ajankohtaista tänne. Siihen oli siunaus kätkettynä kuitenkin: sain tehdyksi rungon huomisillan puheeksi, ja olen kiitollinen siitä.
Kävin uimassa töihin mennessä, nyt olen lähdössä Arin luokse. Otsikoksi laitoin työpaikan erään sattumuksen. Ompelimme nalleja, ja eräs poika huusi kaverilleen vieressäni kovalla äänellä. Sanoin hänelle: "Älä huuda, se ottaa minun nenääni!" Sekoitan usein sanoja, puhun mitä sattuu.
Hyvää illan jatkoa, lukijani, ja nuku hyvin!