23.10.2009 - Patti leuassa

Aamupäivän hämärää

Olemme viettäneet pari ompelupäivää töissä. Pehmoleluja on syntynyt runsain määrin. Kuvassa muutama niistä tervehtii lukijoitani! Yllätyin, kun ekaluokkalainen ompeli silmäneulalla pistämättä sormeensa. Minä ompelen koneella, mutta lapset käsin, kun loppusauma pitää sulkea. Pidän tuollaisista puuhapäivistä. Lapsille tilkku -sana on vieras käsite!

Poskihampaani on ilmaissut pitkään olevansa epäkunnossa. Eilen havaitsin leuassani patin hampaan kohdalla. Myös ikenet ovat tulehtuneet. Patin mainitsemisesta hoitajalle ura urkesi hammaspäivystykseen, ja sain ajan klo 13. Siis sinne oikopäätä pyhäkoulun jälkeen.

Sain Pellervo -lehden postissa itselleni. En tiedä, mistä ja kuka oli keksinyt, että olen maalaistyttö, joka on lukenut lehteä jo lapsena. Unto Uneksija oli lehden kulutetuin juttu lapsuudessani. Nyt lehti täyttää jo 110 vuotta, ja siinä julkaistiin vanhoja kuvia ja ajatuksia. Hyvin ajankohtaisia ne ovat edelleen:

`"Tuntuu kuin nykynuorisomme purjehtisi elämää kohden verhotuin valoin. Sisäisen innostuksen synnyttämän sydämenpalon merkit puuttuvat. Aikamme jättää nuorison pinnalliseksi ja lyö siihen jonkinlaisen välinpitämättömyyden leiman. " - Huoli nuorista on pysyvä aihe. Pellervo kyseli 1959, onko nuorisollamme aatteita.`

Syntymävuotenani tuo kysely on tehty. Silloin sodasta oli kulunut aikaa, ja maallistuminen oli kasvattanut alaa. Mutta eikö myös sodan aikana ja muulloinkin tilanne ole ollut sama, ulkonaisista oloista huolimatta? Ihminen on ollut syntiinlankeemuksesta lähtien pinnallinen ja ilman sydämen paloa Jumalaa kohtaan.

Pellervon vanhat sivut herättelevät itseäni toisellakin tapaa:

"Omatunto nuhteli minua aivan suoraan, etten ole tehnyt parastani, mitä perheen vaatevaraston hoitoon tulee. - - Niinpä käytinkin viime viikon miltei kokonaisuudessaan perheen vaatevaraston huoltoon."

Pellero muistuttaa aiheellisesti Z. Topeliuksen sanoista koskien Suomen naista:
"HÄNTÄ EI SAA UNHOITTAA EIKÄ LAIMINLYÖDÄ, JOS KANSA MIELII ETEENPÄIN."

Jos tilaisin jonkin lehden, voisin tilata juuri Kodin Pellervon. Toistaiseksi minulle tulee eräs lehti, jonka nimeä en muista... mutta siinä on kauniita kuvia luonnosta. Taitaa olla Mökki -lehti. Myös Maalla -lehti minulle on tullut, ja siitäkin pidän.

Martta -yhdistykseen liittyisin, jos minulla olisi aikaa. Tyttärelleni suosittelen sitä, kuten muillekin nuorille naisille, ihan oikeasti! Käden taitoja tullaan vielä tarvitsemaan. Kaupasta ostettu ei tyydytä pitkän päälle ihmisen mieltä. On jo nähtävissä kaipuuta yksinkertaisempaan elämään kuin mitä nyt eletään.

Eräs Pellervon vanha kuvateksti saa minut hymyilemään:
"On siis harkittava, missä on sellainen koti, jossa jatkuvasti ymmärretään säästölaatikoitten tarkoitus. Sinne ne annettakoon, eikä sellaisiin koteihin, joissa ne heitetään ensi innostuksen rauettua lasten leikkikaluiksi."

Kyseessä on tietenkin säästöpossu, joka käytiin tyhjentämässä pankkiin, kun se täyttyi, ja rahat menivät tilille. Sikäli kuin isoveli tai itse en ollut tyhjentänyt possua ennen aikaisesti työkalujen avulla. Niinkin joskus kävi, ja siihen kyseinen kirjoitus viittaakin.

Eilen raahasin sohvan takan eteen ja luin takkatulen lämmittäessä jalkapohjiani. Tänään aion jatkaa samaa iloa. Ei puhettakaan komeron siivoamisesta, jota suunnittelin, kun Tero on etelässä. No, ei sitä tiedä, jos lietson itseäni työhön, mutta en ole varma, teenkö sitä.

Illalla olin myös elämäni viimeisessä lapseni vanhempainillassa. Lintsasin siitä loppuosan, kun en viitsinyt enää mennä luokkaan puheiden jälkeen keskustelemaan. Ehkä on paikallaan, että vanhempainiltani loppuvat tähän.

Muutenkin moni asia elämässäni on päättymässä. Lapset loppuvat käsistä, kun Terokin on täysi-ikäinen. Koti käy liian tilavaksi, ja muutan pienempään tulevana vuonna. Kun jokin vaihe loppuu, toinen alkaa. Se on armoa, että kykenee suuntautumaan uuteen, eikä jää suremaan mennyttä.

Kun tämä elämä loppuu, uusi on edessä. Näen mielessäni itseni istumassa junassa. Siellä on paljon muitakin matkustajia, perheeni, sukuni, lähipiiri ja tuttaviani. Emme tiedä, koska kenenkin on aika jäädä pois junasta, milloin tulee viimeinen pysäkki.

Tärkeintä on selvittää elämänsä aikana, että on oikeassa vaunussa, jonka kyltissä lukee JUMALAN TAIVAS. Alla lukee selvityksenä:

"Hän on ostanut sinut verellään, lunastanut sinut maailmasta ja saat ikuisen elämän, kun otat lipun tähän vaunuun. Hinta on jo maksettu. Sinun tarvitsee vain uskoa sydämessäsi ja tunnustaa suullasi, että Jeesus Kristus on Herra, myös sinun Herrasi." -Teksti pohjautuu Raamatun sanoihin, mutta on itse soveltamani.

Kupponen kahvia vielä pohjattomaan kitaani ja sitten Arin kautta töihin, hammaslääkäriin, töihin(kai), kirjastoon, uimaan(kai) ja kotiin.

Voi hyvin, arvoisa lukijani, ja siunausta viikonloppuusi!