26.10.2009 - Otsikon keksiminen on vaikeinta. Unohdan mielessä käyvät hyvät vaihtoehdot.

Tihkusadetta.

Menin eilen kolmen maissa Arin luo. Hän oli ensin tavallisen kuntoinen. Hetken kuluttua hän alkoi kuitenkin hengittää hyvin työläästi. Mittasin kuumeen, sitä ei ollut. Tiesin, että se nousee. Hetken kuluttua se oli jo 39.2. Perinteinen kuvio.

Crp otettiin, hapen saannin määrä tarkistettiin ja annettiin hengitystä avaavaa lääkettä. Lääkäri tuli kuuntelemaan. Samassa rytäkässä huomasin ruokaletkun korkin auenneen. Mahalaukun sisältö valui sänkyyn. Vuodevaatteet vaihdettiin. Ari voi huonosti, silmät verestivät.

Kuuntelin Raamattua, Ari tuskin kuuli mitään. Hän nukkui ja hengitteli. Jos ei hengittänyt, muistutin. Jo ennen antibiootin antamista kuume laski vähän. Lähdin kahdeksan maissa kotiin. Laitoin viestejä ystäville. Kohtaamispaikalla kirkolla oli rukoiltu, kun laitoin pyynnön Arin puolesta. Kiitos, esirukoilijat! Olette korvaamattomia!

Soitin sairaalaan yhdeksän jälkeen eilisiltana. Hoitaja sanoi, että Ari on ihan eri kunnossa jo: naureskelee vaan. Ari on uskomattoman iloinen ja myönteinen ihminen. Jumala on antanut hänelle erityisen armolahjan. Arvelen, että hänellä on kärsimisen lahja. Ainakin hänen elämässään on erityisen paljon sairautta, heikkoutta ja kärsimystä. Koskaan hän ei ole menettänyt toivoaan, en muista sellaista tilannetta. Silloin tällöin hän on allapäin, mutta silloin hän voi huonosti.

Tänä aamuna ajoin autolla Kalarantaan, lähelle Hietasaarta, jossa käyn uimassa. Kävelin meren rantoja pitkin hetken ja rukoilin kielillä, kun en muuta osannut. Minua itketti. Pyhä Henki minussa ylisti Jumalaa! En tiedä, rukoilinko Marian kiitosvirren sanoin, mutta se minulle tuli mieleeni, vaikka en muistanut sanoja ulkomuistista. Tässä ne ovat:

"Minun sieluni suuresti ylistää Herraa,
ja minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani,
sillä hän on katsonut palvelijattarensa alhaisuuteen.
Katso, tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi.
Sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria,
ja hänen nimensä on pyhä,
ja hänen laupeutensa pysyy polvesta polveen niille,
jotka häntä pelkäävät.
Hän on osoittanut voimansa käsivarrellaan..." Luuk 1. luku.

Meri oli peilityyni, kun menin veteen. Olen hyvin kiitollinen avantouintiharrastukseni. Se sopii minulle, se piristää ja antaa voimia.

Menin sauvakävellen Arin kautta töihin. Ari oli virkeä ja tyytyväinen. Silmät olivat taas kirkkaat. Verikokeet oli otettu.

Töissä pidin kakkosluokkalaisille pyhäkoulun. Tulin itsekin hoidetuksi. Puhuin tutkimusmatkasta Luvattuun maahan. Saara piirsi minulle muutaman kuvan etukäteen: 12 miestä, hedelmäkorento sekä anakilaisjättiläisiä ja pieneksi itsensä tuntevia israelilaisia. Rukoilimme ja veisasimme. Lopuksi olimme taas kädenpuristusleikkiä piirissä. Lapset ovat sanoinkuvaamattoman ihania!

Välipalan jälkeen pystytimme jälleen ompelupajan. Nalleja ja muita syntyi, kuten yllä voit nähdä. Persoonallisia, kuten lapsetkin, ovat nuo heidän tekeleensä. "Kuinka mä voin olla täällä, kun mä oon tässä", ihmetteli eräs tyttö, kun hän ei oikein ymmärtänyt ompeluksensa päälle.

Kävelin tihkusateessa, pimenevässä illassa kotiin. Sain kaaoksen aikaa, kun menin keittiöön. Täytin muropurkin, ja luulin laittaneeni pohjan kunnolla muropurkkiin. Erehdyin totaalisesti. Koko sisältö levisi ympäriinsä. Kun siivosin, kaadoin murot epähuomiossa roskiksen viereen matolle.

Tulipa ruokakaappi siivotuksi aikomatta! Nyt se on entistä siistimpi. Leivoin sämpylöitä ja teeleipiä, kun leipä oli vähissä. Tero tuli harkoista, ja mainitsi tullessaan ihanasta tuoksusta. Mukava, kun huomasi.

Tuli rätisee takassa, kynttilöissä tulet. Soitin sairaalaan. Ari voi hyvin, antibioottia menee. Lähetin terveisiä. Olen valoisalla ja kiitollisella mielellä. Kiva, kun on ilta ja saan olla kotona.

Ystävältä tuli juuri viesti: hän oli päässyt perille Singaporeen, kauas, kauas, jonne hän lähti tyttärensä vauvaa katsomaan. Onnea Marja-Leena ja Daniel, ja onnea isoveli pikkupojan syntymän johdosta! Matkustelu on nykyisin jokapäiväistä ja nopeaa. Ennen oli toista. Joka lähti Amerikkaan, siellä hän pysyi, eikä kenties koskaan nähnyt kotimaataan. Nyt ihminen voi pyrähtää toiselle puolelle maapalloa tuosta vaan. Mutta matkustaminen on raskasta!

Viikko on hyvällä mallilla, kun maanantai on illassa. Muistaakseni viikolla ei ole iltamenoja, ainakaan kalenterissa ei ole mainintaa. Nykyisin en luota enää muistiini.

Voi hyvin, sinäkin lukijani, ja kiitos jälleen matkaseurastasi!