03.10.2009 - Lamaantunut leidi

Syksyn kauneutta luonnossa tänään.

Sain ajan työterveyslääkärille eiliseksi. Meinasin perua ajan, sillä olkavarteni ei ollut NIIN kipeä kuin edellisenä päivänä, jolloin hoitaja tilasi ajan. Menin kuitenkin, sillä työterveydessä vastaanoton naiset ovat tosi sydämellisiä. Sanoin eilen toiselle heistä, että voivat huoletta ottaa potilaan paranemisesta puolet omaksi ansiokseen.

Rukoilin, että lääkäri saisi Jumalalta viisauden, tarvitsenko kortisonia vai en. Olkapäähän vaurioitui puoli vuotta sitten, kun liukastuin laiturilta veteen Hietasaaressa. Ihailin maisemia, ja samalla laskin liukua teräsportaita alas veteen. Luut olisivat katkenneet, jos olisi hennompi leidi kyseessä. Tässä tapauksessa portaat saivat ahterijynssäyksen.

Lääkäri otti asiani sydämelleen, ja oli hyvin perusteellinen. Sain kortisonipiikin, sairauslomaa päiväksi. En aavistanutkaan, että voisin saada vapaata. Lisäksi lääkäri kirjoitti lähetteen röntgeniin sekä fysioterapiaan. Ortopediakin hän väläytteli silmien eteen, sikäli kuin kipu ei hellitä vuoden loppuun mennessä.

Kun lähdin kadulle, minua itketti. Yllättäen olin väsynyt. Johtuiko sitten kortisonista, en tiedä. Mielestäni olen ollut pirteä kuin peipponen pari viikkoa. Siis sen jälkeen, kun muutin asennettani työhön. Jumala antoi minulle 50 lapsen ryhmän ja monta uutta työntekijää. Alkusyksyn yritin haalia kaikkea hanskoihini, kunnes Jumala sai taotuksi paksuun kallooni uuden ajatuksen. Minun ei tarvitsekaan hallita kaikkea. Mikä vapautus!

Yhteiskuntammeko sen vaikuttaa, että minulla on alitajuisesti sairaita ajatuksia: Ellen ole tehokas ja mieluummin parempi kuin muut, tai ainakin yhtä hyvä, minut heitetään kaatopaikalle. En kelpaa, en riitä. Lapsia on tapettu jo pitkän aikaa, kun heille ei ole tilaa eikä aikaa. Utrio ja co haluavat vanhuksistakin eroon.

Itse uskon, että vanhusten itsemurhat ja alkoholinkäyttö johtuvat arvostuksen puutteesta. Kukaan ei kaipaa vanhojen viisaita ajatuksia ja elämänkokemusta. Kyse ei ole siitä, että he haluaisivat kuolla, vaan siitä, että heitä hyljeksitään. Pitäisi olla tehokas ja työtätekevä. Henkistä voimaa ja elämänkokemusta ei ymmärretä rikkaudeksi. Myös nuorten masennus voi olla sitä, etteivät he jaksa sinnitellä kilpailussa, kun vain parhaat noteerataan.

Olisi taas paljon menopaikkoja viikonloppuna. Menen vain Arin luo ja huomenna Kohtaamispaikalle Arin kanssa. En jaksa muuta, enkä välitäkään jaksaa. Minulle riittää nykyisin vähempikin. Haluan rauhaa ja tasapainoa elämääni. Jumala on kanssamme, vaikka en vouhotakaan joka paikassa. Asiat hoituvat kyllä.

Tero on liitokiekkoharkoissa. Syksyn kirjoitukset ovat ohi, autokoulu on menossa. Tero ja Petri menevät iltapäivällä isovanhempien luo puita hakemaan. Kesällä oli tarkoitus hakea talven puut, mutta emme ehtineet, aika vain meni.

Nyt menen lihapullia paistamaan. Kiitos vieraskirjaviesteistä, joita olen saanut viime aikoina. Ne ovat ilahduttaneet minua!

Hyvää mieltä sinulle tänään, arvoisa lukijani!