Kategoriat: Muu kirjoitus
Pohjalaisessa tänään perjantaina.
Menin perjantaina työpäivän jälkeen markettiin ruokaostoksille. Lähdin kahta kassia heiluttaen kaupasta kotiin. Toinen kassipa jäikin ostoskärryjen koukkuun. Kotona laskutoimitukseni osoitti, että yksi kassi puuttuu. Unohtamisia sattuu, joten mitäpä tuota salailemaan ilmiselviä totuuksia.
Syöksyin kaupalle takaisin. Ei näkynyt kassia kärryissä. Vaan infostapa löytyi. Joku mies oli tuonut kassini sinne saman tien. Kassin päällä oli lompakkoni selvästi näkyvillä.
Kiitos sinulle, todellinen herrasmies, rehellinen ihminen! Olen hersynyt hyvää mieltä monta päivää ja kiittänyt sinusta Jumalaa. Vielä löytyy niitä, jotka erottavat, mikä on oikein, mikä väärin.
Kuulin nuorista, jotka piiloutuvat kauppaan ennen sen sulkemista. Yön aikana he täyttävät reppunsa, aamulla kaupan avattua ovensa marssivat ulos. Omasta mielestään he toimivat oikein: Kauppiaalla on hyllyt täynnä tavaraa. Ei haittaa, vaikka he ottavat siitä vähäsen.
Arvomaailmamme on murentunut. Tehokas saa elää. Lapset tapetaan ennen syntymää, kun heitä ei haluta. Vanhuksille ja sairaille annetaan myrkkyä, että rahat riittävät terveiden rellestämiseen.
Missä on ihmisen arvo? Ei hänen tuottavuudessaan, vaan siinä, että Jumala on antanut hänelle elämän, ja hän sen myös ottaa pois, kun on aika. Kun tapamme, rikomme Jumalaa vastaan. Saamme syödä omaa lääkettämme, ellemme käänny teoistamme Jumalan puoleen.
Moni kiire on turhaa, valmiissa maailmassa. Ottakaamme sen sijaan aikaa yhdessä ololle. Kertokaamme lapsille, mikä on oikein, mikä väärin. Jääkö lastemme ainoaksi arvoksi se, että kukaan ei heistä välitä? Että on oltava aina menossa, lapsista ja vanhuksista ei tarvitse välittää? Nuoret masentuvat, kun eivät yllä vaatimuksiin, joita heiltä odotetaan.
Hyvät tavat ja oikeamielisyys kunniaan! Eiköhän niitä jokainen arvosta, ainakin kun niiden kääntöpuoli kohtaa itseämme. Tai saamme kohdata rehellisen ihmisen, kuten minä sain.