19.08.2009 - Väsymystä

Viileä tuuli, aurinkoista.

Menin nukkumaan kymmeneltä illalla, nukahdin kai kahden maissa. Aamulla tunsin sen nahoissani. Kun vaivalloisesti selvisin lähtemään matkaan, minulle tuli välttämätön tarve mennä Arin luona käymään. Ihan pikaisesti vain. Halusin pyytää, että hän rukoilee puolestani erityisesti. Samalla mietin, onko jotain muuta, miksi minun on käytävä hänen luonaan.

Kun menin Arin huoneeseen, hän oli huonossa asennossa, pää kierossa. Sängyn pääpuoli oli kai liian pystyssä, ja Ari vähän kylkiasennossa meinansi keikahtaa kasaan. Hän yritti vetää päätään toiseen suuntaan, ettei horjahda alas tyynyltä. En osaa kuvitella, miltä tuntuisi, jos en kykenisi käsilläni tukemaan itseäni tai ylipäänsä tekemään mitään itseäni auttaakseni.

Kun laitoin Arin asentoa paremmaksi tyynyin, imuroin suuta puhtaaksi ja kättä parempaan asentoon, kyyneleet valuivat hänen silmistään. Ari oli rukoillut, että tulisin. Sen takia minun siis piti mennä. Yhteys välillämme toimii sanoittakin.

Jumalan käsittämätön voima tulee ilmi Arin heikkoudessa. Arista ei koskaan näy kärsimättömyys, tympääntyminen, ärsyyntyminen tai muu sellainen. Joskus hän voi olla murheellinen, surullinen, huolissaan minusta tai lapsista. Mutta raivoissaan tai vihainen hän ei ole koskaan. Minusta se on ihmeellistä, sillä itse olen herkästi pillastuvaa sorttia.

Työpäivä meni kohtuullisesti, mutta olin koko päivän kiusattu ja rääkkääntynyt eri syistä. En meinannut saada papereitani järjestykseen, niin että saattaisin lähteä töistä. Kun viimein pääsin kotiin, ruoka odotti valmiina, Tero oli laittanut. Olin kiitollinen siitä. Uimaan en ole ehtinyt enkä jaksanut tällä viikolla.

Terolla oli ensimmäinen henkilöauton ajotunti tänään. Hyvin oli mennyt. Sen arvaa, sillä olimme treenanneet ajamista takapihalla kaksi kertaa. Viisi metriä eteen, viisi taakse. Äidillisten neuvojen ja ohjeiden säestyksellä.

Lähdin vielä Arin luo illalla. Ensin jaksoin vain istua ja ruikuttaa. Aikani purin sisikuntaani Arin kuuleville korville. Sitten jaksoin jo lukea Mauno Kentan kirjaa hänelle. Hän pitää siitä, sillä kirja kertoo Arille tutulla murteella eteläpohjalaisesta elämänmenosta.

Rukoiltuamme Arin kanssa pyöräilin kaupan kautta kotiin. Kaurahiutaleita ja pyykinpesuainetta piti hankkia, sekä muutama jugurtti. Kurkku tuli kipeäksi ääneen lukemisesta, mutta flunssan oireet alkoivat jo eilen. Puhelimessakin olen ollut moneen otteeseen. Lauantain häiden musiikista sovittiin kanttorin kanssa äskettäin. En varsinaisesti jännitä hääjuhlan vastuutani, mutta rauhallisia yöunia lienee turha haikailla. Pitäisi olla lehmän hermot.

On aika mennä levolle. Rauhassa minä sen teen, sillä Jumala on luvannut suojella. Kiitos hänelle tämän päivän varjeluksesta.