20.08.2009 - Marjastusta

Puolipilvistä.

Eilisiltana takaraivossani kävi ajatus: "Mitäpä jos auto ei käynnistykään, jos se on muutaman päivän ajamatta?" Siinä on nimittäin soitin päällä, vaikka auto on sammuksissa. Soittimen ei pitäisi viedä paljon virtaa, mutta akku lienee jo iällinen.

Tänä aamuna ryhdistäydyin, ja päätin lähteä aamutuimaan uimaan. Terolle lappu pöydälle "uimassa", ja kamat autoon. Auto ei startannut. Otin yhteyttä Petriin, joka lupasi tutkia akun sisukset perjantaina viimeistään. Olisipa vinkeää, jos lauantaiaamuna lähtisin muka Hämeenlinnaan, ja auto ei inahtaisikaan. Ikävä ajatuksenakin.

Kun olin piristynyt uima-ajatuksesta, sain imuroiduksi. En tietysti koko taloa, mutta pari huonetta. Menin pyörällä uimaan ennen töihin menoa, ja jälleen huomasin, miten ihana kokemus se on. Pitäisi saada itsensä mereen vähintään joka toinen päivä. Aina ei vaan onnistu, vaikka aikomusta olisi.

Töissä lapset lisääntyivät, mutta päivä oli mukava. Olin muutamien kanssa kuuntelemassa pommisuojassa Peppiä. Se on lempikuuntelukirjani. Pitäisiko sanoa valitettavasti, sillä se on niin yliampuva. Siitä huolimatta Pepissä on sitä jotain: vapautta, iloa, toisen huomioimista ja rajojen rikkomista hauskalla tavalla. Nauroimme lasten kanssa, kun Peppi kehotti rosvoja ostamaan kaupasta itselleen oman pallon, ettei tarvitse lasten helmiä varastaa.

Kotiin tultuani menin vadelmapöheikköön tunniksi. Olipa rentouttavaa! Sain pari litraa. Juuri kun piti lähteä pois, löysin tosi apajat. Niin käy aina. Se on jokin luonnonlaki. Pitäisi olla lähtevinään vähän ennen kuin astia on täysi, niin sitten ehkä ei enää löytyisi mitään hyvää paikkaa.

Arin luota en halua olla pois. Niinpä olin sairaalassa tunnin. Kerroin kuulumiset, rukoilimme ja luin luvun Kentan kirjasta Korvat korkialla. Siinä on tuttuja ajatuksia lapsuudestamme. Minun pitää keskittyä lukemiseen, kun luen sitaatteja eteläpohjalasmurteella. Ei luonnistu minun kielelläni ihan tuosta vaan. Ari nauraa, sillä sanat ovat hänelle tuttuakin tutumpia.

Tein marjapiirakan vadelmista ja mustista marjoista. Tulikohan siitä "riittoisa", kuten Kaisan (blogi) piirakasta, kun hän teki punaisista viinamista. Sen näemme kohta, kun nautiskelemme Teron kanssa.

Lempiherkkuni on ollut pitkän aikaa seuraavanlainen:
Itse sekoitettu mysliannos, joka sisältää ainakin kaurahiutaleita ja rusinoita. Siihen vettä sopivasti. Seuraavaksi marjoja iso kasa. Lopuksi jugurttia ja sekoitetaan koko mössö. Kauhotaan naamaan pienehköllä lusikalla, jolloin iloa kestää pitempään.

Kun minun pitäisi keskittyä johonkin tärkeään, mutta en kykene, alan leipoa tai siivota. Sijaistoimintaa siis. Puhe häihin lauantaiksi vaatisi ajatuksiani, joten siinä syy touhuamiseen. Rukoilen kylläkin ja uskon, että Jumala auttaa, niin etten häpäise morsianta puhumalla typeryyksiä.

Olen iloinen, kun vieraskirjan teksteistä käy ilmi monien saavan lukuvinkkejä kirjoistani. Itsekin olen saanut lukijoiltani niitä, ja saa kertoa lisää suositeltavista kirjoista. Hyvä lukeminen on elämän eliksiiri, jos niin voi sanoa.

Tällä hetkellä luen toistamiseen Neil Andersenin kirjaa Raamatun kääntämisestä Papualla. Kirja havainnollistaa sen, miten tärkeää ihmisen on kuulla omalla kielellä Jumalan puhetta. Kun Andersen aloittaa koulun 27 oppilaalle, jotka ovat miehiä, sata roikkuu ikkunoissa kuuntelemassa. Kun Sana alkaa aueta, se mykistää ihmiset. He eivät voi käsittää, että heidän idolilleen Joosefille joku nainen voi tehdä niin kavalan tempun, kuin Potifarin vaimo tekee. Kun Joosef joutuu vankilaan, se on kauheaa. Mutta lopputulos puhuttelee aina vain enemmän.

Pian on aika taas lukea iltarukoukset Teron kanssa. Saimme Matteuksen luetuksi, nyt on menossa Luukas. Markus jäi välistä, koska Tero oli lukemassa sitä juuri itsekseen. Luemme iltaisin yhdessä vuorotellen luvun tai pari, ellei yhteinen hetkemme veny liian myöhälle.

On piirakan ja iltarukousten aika. Tänä iltana muistan erityisesti erästä lukijaani, joka on sairastunut kenties vakavasti.
Hyvää yötä, arvoisa lukijani!