16.08.2009 - Kotona matkan jälkeen

Vesisadetta tänään

Terveiset matkalta. Lähdin eilen kuuden maissa aamulla. Tero lähti jo klo 4.50 Kemiöön pelaamaan toisten kyydissä. En siis ollut edes aikaisessa.

Olin Nivalan kirkossa puoli tuntia ennen siunaustilaisuuden alkua. Niin siellä on tapana. Oli hiljaista, vaikka kirkkoon tuli paljon pieniä lapsia. Nivalan kirkko on vihkikirkkoni, kuten niiden lukuisten ihmisten, jotka olivat paikalla. Muistelin kummityttöni vihkiäisiä, jotka olivat kai 11 vuotta sitten heinäkuussa samassa paikassa. Nyt hän oli paikalla perheensä kanssa, suloisia pieniä lapsia juhlavaatteissaan, ja kummityttökin aikuinen nainen, perheenäiti.

Nivalassa osataan viettää surujuhlaa. Kaikilla on tummat puvut tai sitten valkoiset paidat, kuten nyt oli kaikilla vainajan lapsenlapsilla. Hautajaisia on usein, ja niihin osallistutaan sankoin joukoin, ellei sitten ole hiljaiset hautajaiset.

Pappi pitää puheen, siunaa vainajan ja sitten on omaisten vuoro tulla viimeistä tervehdystä lukemaan. Ensin oma perhe. Sitten muut. Kukkalaitteen laskijat yleensä pysähtyvät hetkeksi kirkon etuosaan, ennen kuin nousevat arkun viereen lukemaan tervehdystään. Vainajan puolisolle/omaisille nyökätään, kun palataan seppelettä laskemasta.

Kun kirkosta lähdetään arkun perässä, penkeistä lähdetään JÄRJESTYKSESSÄ edestä päin alkaen. Ei mistä sattuu, kuten muualla olen nähnyt. Autot ajavat letkassa hautausmaalle.

Yleensä vainajan omaiset peittävät saman tien haudan. Suvun miehet lapioivat vuorotellen haudan valmiiksi. Lopuksi asetellaan havut ja sitten kukkalaitteet käydään laskemassa siihen samassa järjestyksessä kuin se tehtiin kirkossa: ensin oma perhe, sitten vainajan sukulaiset, puolison sukulaiset ja sitten muut. Hautaa peitettäessä veisataan virsi. Lopuksi joku perheenjäsen kutsuu vieraat muistotilaisuuteen. Osa lähtee tässä vaiheessa kotiinsa, ellei ole lähtenyt jo kirkosta päin.

Kun paikkakunnalla kuolee joku, kirkonkylän kukkakauppaan avataan lista, ja kyläläiset, tuttavat ja sukulaiset voivat käydät laittamassa siihen nimensä ja rahaa. Läheiset hankkivat kukkalaitteen. Muistotilaisuudessa kaikki nimet luetaan adresseista. Tälläkin kertaa muistajia oli varmaan satoja.

Hautajaisissa on yleensä ruoka ensin, papin puhe, virsiä, omaisen puhe, vainajan muistelua. Kenties lastenlasten ohjelmaakin kuullaan, ja lopuksi kahvit. Sukua voi tavata nykyisin parhaiten juuri hautajaisissa. Niihin kokoonnutaan sen takia kaukaakin. Pysytään tuttuina, kun nähdään silloin tällöin. Suuri suku on parhaimmillaan siunaus.

Menin mökille illalla sen jälkeen, kun olin tavannut veljieni perheitä ja vanhempiani hautajaisten jälkeen. Mökillä oli suloinen hiljaisuus. Keräsin vähän vadelmia, sitten mustikoita. Onneksi oli auton perässä koko rekvisiitta, mitä tulee retkivarusteisiin ja marjastustyökaluihin. Laitoin tulen kamiinaan ja kävin uimassa. Kiitos Jumalalle, todella hyvä mieli päivän päätteeksi.

Tänään ajelin kotiin, nyt lähden Arin luo. Tunnin päästä invataksi tulee hakemaan meidät Kohtaamispaikalle. Ensin kahvittelua ja juttelua, sitten opetusta a`la Kaitsu Huutoniemen kirkolla. Arin kanssa ajelen takaisin sairaalaan, kotiin ja uutta työviikkoa alkamaan.

Autoilu on henkisesti ylen raskasta puuhaa minulle. Näin taas vaikka kuinka paljon tölkkejä, mutta en ehtinyt poimia niitä kyytiini. Sinne ne jäivät tien varteen toisten löydettäviksi. Suunnittelin ajatuksissani tosin jonkinlaista laitetta. Painaisin vain nappia auton sisällä, ja koura nappaisi magneettitassullaan tölkin mukaan. Perillä laskisin saaliin ja keräisin rahat kouraan, jahka olisin palauttanut löytöni kauppaan.

Ensi viikonloppuna suuntaan Hämeenlinnaan, tällä kertaa kaason ominaisuudessa häihin.

Hyvää sadepäivän jatkoa, arvoisa lukijani!