12.06.2009 - Syväsukellusta

Aamulla pilvistä, päivällä aurinkoa, iltamassa tuulee.

Minä näköjään kirjoituksillani petaan itselleni tietä. Kirjoitin eilen, että "lomalla on varaa syväsukellukseen" tai jotain muuta vastaavaa typerää. Nyt sitten sukelletaan.

Nukuin ruhtinaallisesti kymmeneen, ja silloin luulisi olevan pirteä kuin peipponen ja iloiten liitelevän päivänsä iltaan. Luulo ei ole tiedon väärti, sillä menetin hermoni jo päivällä. Ilmeisesti terveen merkki!

Antibioottikuuri poskiontelotulehdukseen loppuu tänään, joten alan olla kunnossa. On siis varaa alkaa rettelöidä.

Kirsin mies totesi viisaasti tv-haastattelussa, että riidat heidän avioliitossaan ovat edelleen niitä samoja, mitä alussakin. Muistan hamasta menneisyydestä, että Arin kanssakin riidan kaava toistui samana. En muista, ehdimmekö päästä siitä irti, kun tuli suuremmat tsembalot käsiteltäväksi.

Terhi ja Tatu käyvät Arin luona tänään. Päätin olla kokonaan menemättä. Haastan riitaa, ja eilinen käyntikin meni sen takia myttyyn. Kun lomani alkoi kesäkuun alussa, en ehtinyt purkaa työn paineita, kun flunssa jo nujersi. ("Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää." Psykologian tunnilla 30v sitten opetettiin, että 11-vuotias käsittää tuon sanonnan konkreettisesti, ja sanoo, että kyseessä on vaikkapa VYÖ. Tuo esimerkki on jäänyt mieleeni, kun se oli mielestäni niin hauska!)

Siirtymävaiheet ovat tutkitusti riskialtista aikaa. Siis myös myönteiset asiat, kuten loman alkaminen, avioliiton solmiminen ja lasten syntyminen. Me kai lataamme paljon odotuksia ja toiveita uusiin asioihin, ja sen takia tulee "takapotku".

Olen lukemassa Rakel Liehun kirjaa taitelija Helene Schjerfbeckistä. Kirjoittaja itse on luova kuten kohdekin, joten teksti on sen tasoista - elävää, virtaavaa, kätkevää, helppoa ja samalla vaikeaa.

"Jos on tehokas, ei voi olla luova", luin kerran jostain. Se pitää paikkansa. Vaikea elämä voi puhkaista esiin luovuutta. Minulle ainakin on käynyt niin. En ole koskaan pitänyt itseäni erityisen luovana, paremminkin olen ollut tehokas. Kuitenkin sairaudet perheessä ovat nielleet voimiani, joten minun on ollut pakko siirtyä luovuuspuolelle selvitäkseni. Ikääkin karttuu.

Luovuus voi puhjeta ahdistuksesta, kivusta, surusta. Taitelijat, muusikot ja kirjailijat ovat usein aikamoisia mielipuolia, lukeepa kenestä hyvänsä. Kun vaikkapa Sibeliuksella oli vire päällä, perheen piti olla hiiren hiljaa. Monet ovat olleet köyhiä ja epäsosiaalisia. Luovan ihmisen sisin etsii ilmitulon väylää. Silloin ei ole voimia kohdata ulkopuolelta tuleviin haasteisiin. Näin minä asian ymmärrän.

No, suuri luovuus ei liene minun ongelmani. Olen kai muuten vain riidanhaastaja ja tappelijaluonne. Miten elämä voikin olla toisinaan niin suloista ja helppoa, ja seuraavassa hetkessä kaikki on tyhjää ja ilotonta! Nyt se ei ole suorastaan ikävää, mutta elämäni etsii uomaansa.

Eilen sain hiukan kiinni uuden kirjan aloittamisesta. Sen jälkeen alkoikin häirintä. Käyn sisäistä kamppailua, ja se pistää rähisemään. Mutta eiköhän se tasapaino taas löydy.

Terhi ja Tatu tulevat viikonlopuksi meille, ja se on tietysti mukavaa. Tero lähtee aamulla klo 5.55. pelireissulle Helsingin lähistölle.

Keinukelejä toivotan sinulle ja iloa silmään!