26.03.2009 - Loppuviikko

14 astetta pakkasta ennen kuin aurinkomme ylösnousi

Kävin ottamassa linnunpöntöstä kuvan, ja olisin ottanut myös varpusasukkaat kuvaan, mutta ne olivat ujoja ja lensivät pois. Itsekin olin pyjama päällä pakkasessa, joten väärä hetki alkaa kesyttää naapureita. Toiseen pönttöön toivoni mukaan pääsevät tintit asumaan. Varpuset mielellään valtaisivat näköjään kaikki lukaalit.

Eilen kävin kolme kertaa uimassa, ja sen takia myös saunassa. Koulumme oppilaita tuli uimaan opettajansa kanssa liikuntatunnilla. Osa uskaltautui kastautumaan, mutta muutamat tyytyivät värisemään laiturilla. Rohkeat olivat innostuneita.

Jälkeen päin kuulin, että kylmän kylvyn jälkeen luokka oli käyttäytynyt poikkeavan rauhallisesti. Tosin uitto olisi pitänyt uusia taas iltapäivällä, joten vaikutus ei ollut pysyvä, mikä tietysti olisi toivottavaa myönteisten vaikutusten suhteen. Joka tapauksessa lapset pitivät reissusta, kuten opettajakin, ja sehän oli mukavaa. Opettaja oli hyvänä esimerkkinä, ja ui kuin vanha tekijä portailta toisille.

Ari oli eilen jälleen kuin aurinko, kun menin illalla hänen luokseen sairaalaan. Hoitaja kertoi, että lääkäri oli kuunnellut Arin keuhkot, eikä sieltä kuulunut mitään ylimääräistä! Kiitos Jumalalle! Tulehdusarvo oli kuitenkin vähän koholla, joten uusi verikoe on otettu tänä aamuna ja antibioottia menee.

Kun pyöräilin eilen kotiin töistä, olin hyvin väsynyt. Tuntui, miten ollenkaan jaksan olla. Mutta ruoka, kahvi ja sohvailu sekä särkylääke päänsärkyyn palauttivat voimat. Leikkasin Teron tukan, vaikka arvelin, mitä siitä mahtaa tulla. Sanoin Terolle, että sun homma on nyt vain rukoilla. Ja paria töyssyä lukuunottamatta tukasta tuli ihan hyvä.

Arin luona änkesin hänen viereensä pariksi tunniksi. Siinä on minulla turvallinen paikka. Kiitimme yhdessä Jumalaa ja rukoilimme erityisesti lastemme ja heidän perheidensä puolesta. Me odotamme Jumalaa, Hän vie asiamme päätökseen. Mutta tämäkin hetki on hyvä.

Minulla on välillä painava möykky rinnassa. On murheellinen ja surullinen olo joistakin asioista. Murheet saan jättää Jumalan huomaan ja Hän pitää minusta huolen. Kaikella on oma tarkoituksensa.

Olen vaihtanut mullan muutamiin pelakuihini. Ne lykkäävät innokkaasti uutta versoa aurinkoa kohti. Itsekin kurkotan Jumalan valon suuntaan ja odotan uutta kasvua ja voimia päivän haasteisiin.

Sinulle myös iloa tähän päivään ja ennen kaikkea iloa Herrassa. Se on ainoa kestävä ja jatkuvasti voimassa oleva ilonlähde Jumalan lapselle!