08.03.2009 - Sunnuntai, kiire kirkkoon, pappi varmasti jo paita päällä, lukkarikin lusikan heittänyt

Nollakeli, pilvisen näköistä

En ehdi kuvaa rustata, laitan myöhemmin. On kerrottava eilinen tapahtuma.

Olin Arin luona, kuten viime aikoina olen ollut joka ilta muutaman tunnin. Jo perjantai-iltana Ari oli vähän hikinen ja yskähteli. Eilen se jatkui. Vähitellen hän yski ilman tulosta ja oli niin hikinen, että mittasin lämmön, 37.2. Voi ei!

Hoitajakin kävi toteamassa asian. Kerroin, että peruin sunnuntain taksin, sillä Ari ei ole kunnossa. Laskin, että melkein kaksi viikkoa Ari sai olla ilman antibioottia.

Kun hoitaja häipyi, otin öljyä tipan kämmeneeni, siunasin sen, menin polvilleni Arin vuoteen viereen ja rukoilimme. Luin Jaakobin kirjeen lopusta synnintunnustuksen ja päästön. Alkaa olla tuttu kohta! Luin Isä meidän ja Herran siunauksen. Rukoilin sydämestäni, että vihollinen jättää Arin rauhaan ja Jumala vapauttaa Arin tuosta kuumeesta ja uudesta sairauskierteestä. En muista edes mitä rukoilin, mutta tosissani olin.

Jätin Arin Herran haltuun. Hoitajalle sanoin, että soitan yökölle, ja ilmoittakaa, jos minun on syytä tulla Arin luo. Niine hyvineni kävelin kotiin.

Matkalla laitoin lapsille ja parille ystävälle viestin Arista. Mietin, laitanko kenellekään. Sanoin Jumalalle, että tee mitä tahdot, itsepä tiedät paremmin. Minä menen kotiin, ja aion juoda teetä ja lukea hyvää kirjaa. Hoitele sinä Ari, minä olen tehnyt voitavani. Nyt on sinun vuorosi hoitaa oma osuutesi!

Nukahdin kymmeneltä rättiväsyneenä. Tero tuli finaalipelistä Helsingistä puolilta öin: Vaasan joukkue oli voittanut, Tero saanut parhaan pelaajan tittelin ja olin tosi ylpeä pojastamme!

Soitin sairaalaan. Yökkö sanoi: "Illalla oli ollut kuulemma kuumetta, mutta Ari on nukkunut todella rauhallisesti koko iltayön, eikä kuumetta ole."

Minä valvoin ja ylistin Jumalaa! Tuntiin en saanut unta. Jumala vastasi ja teki lupauksensa mukaan. Kiitos Herralle, kiitos ja ylistys!

Nyt kirkkoon, ehtoolliselle on syytä mennä kiittämään Jumalaa!

jk. Olin kirkossa. Kävin kirkkokahvillakin, ja rohkaistuin, kun tutustuin siellä erääseen uuteen ihmisen. Valitettavasti unohdin hänen nimensä saman tien, mutta saan häneen kyllä yhteyden ja tapaan varmaan jossakin!

Kirkosta lähdettyäni juttelin pitkään ulkona erään rukousystäväni kanssa. Rohkaisimme toisiamme sillä, mitä olemme Jumalasta oppineet. Lähdin kävellen uimaan, jätin auton odottamaan. Veisasin ylistysvirttä koko matkan kiitollisena Jumalalle kaikesta.

Avantosaunalla (lue: pukuhuoneessa, sillä saunassa en tapaa siellä käydä) vaihdoin muutaman sanan tutun rouvan kanssa. Avannolla on omat, kivat ihmissuhteensa! Siellä saa jokainen puhua kenen kanssa haluaa, mutta saa pitää suunsa kiinni, eikä kukaan kummeksu, jos ei jaksa puhua kenellekään.

Oli karautettava sairaalan kautta, että näin Arin tilanteen. Siellä mies oli muina miehinä, niin kuin ei kuumetta olisi ollut mailla halmeilla (ontuva vertaus tässä kohden, mutta ymmärtänet viittauksen). Ari itsekin oli tuntenut eilen, että tauti iskee taas. Rukoilimme lyhyesti ja Ari oli kuin Naantalin aurinko. Lupasin mennä kahvien kanssa sinne neljältä.

Tämä jatkuva junnaaminen kuumetta-ei kuumetta; kuolee - ei kuole, on tosi uuvuttavaa. Sain ajatuksen Arin luona: tämä on koulutusta tulevaa varten. Jahka opimme tämän läksyn, jatkossa uskomme kestää kovempiakin koetuksia. Minusta tuntuu, että tästä on kysymys.

Eilen nimittäin ylitettiin jokin kynnys tässä Arin tilassa. Kerron lisää sitten, kun asia on ajankohtainen tai näen tarpeelliseksi.

En ole kirjoittanut lehtikirjoituksia pitkään aikaan! Olen kirjoittanut tänne ajankohtaiseen enemmän. Minulle ei ole tullut sellaisia ideoita, että olisin voinut kirjoittaa lehteen! Jollei Jumala anna aihetta, en voi kirjoittaa.

Uutta kirjaa olen tosiaan naputtelemassa. Siihen menee tämä vuosi. Toivon, että eka kirjasta tulisi tieto tämän vuoden aikana. Yritän kasvattaa kärsivällisyyttäni ja luottaa, että sillä on aikansa, joka ei ole ollut vielä. Jumalahan ei myöhästy.

Olen hyvin rohkaistunut, lohdutettu ja iloinen tällä hetkellä. Jonkin verran väsynyt myös, mutta yritän levätä mahdollisuuksien mukaan.

Voi hyvin! Isämme hyvää hoitoa sinullekin, arvoisa lukijani!