26.12.2008 - Hyvää Tapaninpäivää!

Vesikeli, mutta saimmepas valkoisen joulun!

Jouluaattona aurinko näyttäytyi, kun kävelin nuortemme kanssa päivällä sairaalaan Arin luo. Pakkasta oli viitisen astetta, puut lumen peitossa kuten maakin. Taivas sininen ja kirkas, ja auringon näimme pitkästä aikaa. Sen kirkkaus on jo joululta ihan toisen värinen kuin ennen joulua. Kiitosmieli kohosi Jumalan puoleen!

Arin luona soittelimme vuorotellen ruokasalin pianoa miniän kanssa, joululauluja tietenkin. Ari oli aika väsynyt, emmekä olleet kovin kauan hänen luonaan.

Joulupäivänä Ari oli kotona, kun pelasimme joukkueissa hauskaa Touche`-peliä. Tänään muistelin, että voitimme Terhin kanssa Tatun ja Teron, mutta se olikin kuulemma toisin päin. Niin se voi muisti pettää terävimmänkin ; )

Nuoriso on ollut vuorotellen molemmissa anoppiloissa, mutta tänään olimme Teron kanssa enimmäkseen kahden kotona. Nukahdin sohvalle. Lukemista en ole ehtinyt harrastaa, sillä olemme seurustelleet tiiviisti - se on ollut hauskaa vaihtelua. Ihana saada omimpia ihmisiään kotiin pitkästä aikaa.

Lumiukko alkoi kallistella joulupäivänä. Teimme siis Teron kanssa parimetrisen lumiukon aatonaattona, ja Petri viimeisteli sen naamataulun. Mokoma ukko kuitenkin keikahti tänään lopullisesti ojaan ja tein tilalle lumilyhdyn. Niin häviää mainen mammona, tuosta vaan! Ukkelista oli kuitenkin suuri ilo. Lyhtyjä olen myös korjaillut moneen kertaan, kun lumi sulaa pois.

On ollut hyvin erilainen joulu. kuten meillä enimmäkseen. Erilaiseksi sen on tehnyt se, että nyt on myös tytär naimisissa, eli meillä on suku suurentunut. Ari on ollut yleensä jouluaattona kotona, mutta päätimme, että hän tulee joulupäivänä tällä kertaa, ja se oli ihan hyvä ratkaisu.

Olen hyvin väsynyt. Onneksi lomaa on jäljellä monia päiviä. Sain lapsilta lahjaksi mb3 -soittimen, ja se vaatii minulta epämiellyttävän paljon opettelua. Olen tosi tomppeli tuollaisten vekottimien kanssa.

Jyrki nauhoitti minulle Raamatun punainen lanka -opetussarjan, ja sitä olen kuunnellut tänään kirkkokävelyreissulla. Kuuntelimme sitä myös Arin kanssa yhdessä tänään, toinen korvanappi toisella, toinen toisella. Jyrki ei neuvonutkaan vasta kuin pari perustoimintoa, mutta niissäkin on opettelemista. Kyllä minä opin, ja kun olen oppinut, osaan, mutta harmittaa mahdottomasti tällainen "teknotyhmyys" :(

Monenlaisia tunteitä joulu on taas herättänyt. Kuuntelin Ulla-Christina Sjömanin haastattelua Radio Deistä aattona. Hän sanoi, että Jeesus alisti oman tahtonsa Jumalan tahdon alle: siinä oli Jeesuksen risti.

Siinä on minunkin ristini, että suostun Jumalan tahtoon, silloin kun omani on eri kuin hänen tahtonsa. Ja kyllähän se pakkaa usein olemaan ihan toinen kuin Jumalan ajatus.

Nyt katse kääntyy vähitellen uuteen vuoteen. Vielä on muutamia päiviä tätä vuotta jäljellä, mutta uuden aloittaminen on aina toiveikasta. Se on kuin kansakoulussa, kun sain uuden vihkon käteeni. Se oli puhdas ja siisti, ja päätin pitääkin sen sellaisena. Kuitenkin siinä oli kohta ruttuja ja sotkuja.

Niin on elämässäkin. Rutut ja sotkut saamme tulevanakin vuonna tuoda Jeesuksen pestäviksi ja korjattaviksi. Hänellä on kyky, halu ja taito siihen. Hän tuli sitä varten maailmaan, kuollakseen meidän edestämme, että me saisimme elää.

Hyvää loppuvuotta sinulle, Arvoisa lukijani!