01.01.2009 - Onnellista Uutta Vuotta 2009

Pimeältä näyttää tähän vuoden ja vuorokauden aikaan sekä fyysisesti että hengellisesti.

Katsoimme juuri Teron kanssa Kadotettu maailma -filmin. Olen katsonut sen joskus aiemminkin, tämä oli vähän erilainen versio.

Filmi kuvailee, miten mahdollisesti tapahtuu uskovien ylöstempaaminen. Yhtäkkiä lentokoneesta katoavat kaikki lapset ja osa aikuisia. Tulee kaaos ympäri maailman. Ne, jotka uskoivat Jeesukseen, ovat hävinneet. Samaan aikaan astuu Antikristus maailman näyttämölle.

Filmissä kuvataan hienosti, kuinka ihmiset uskovat valheen. Paitsi ne, joiden silmät ovat nyt viimein avautuneet totuudelle: aviomies, jonka uskova vaimo ja poika hävisivät, tajuaa, että vaimo puhuikin totta ja alkaa uskoa. Totuuden tajuavat vain ne, jotka uskovat. Ne, jotka eivät usko, nielevät valheen.

Filmi on ajankohtainen. Tälläkin hetkellä Israel on maailman silmätikkuna. Siellä ihmiset ovat pommisuojissa, ystävien sukulaiset ja jotkut tuttavamme myös. Maailman lehdistö viestittää totuuttaan niin kuin se totuuden ymmärtää. Ne, jotka tuntevat Raamattua, lukevat maailman ja Israelin tapahtumia Raamatun valossa. Kaiken tämän pitää tapahtua.

Kun Israel ei ottanut Jeesusta vastaan 2000v sitten, sanoma pelastuksesta ja Pelastajasta annettiin pakanoille. Kaikki me muut kansat olemme pakanakansoja, juutalaiset ovat Jumalan omaisuuskansaa. Jokainen pakana pelastuu uskon kautta Jeesukseen, samoin on laita juutalaisten. Kun viimeinen pakana on tullut uskoon, sanoma avautuu myös juutalaisille kansana(nythän siellä on jonkinverran ns. messiaanisia juutalaisia), ja silloin Jeesus palaa takaisin.

En väitä tietäväni tarkalleen, miten kaikki tapahtuu, sillä en ole teologi. Mutta uskon Raamatun toteutuvan täydellisen varmasti. Mitään siinä kerrotusta ei jää toteutumatta. Leif Nummela toteaa Raamatun punainen lanka -seminaarissa(olen kuunnellut sitä mp3 -laitteestani): "Raamatussa ei ole mitään epäselvää; vain tietämättömyytemme tekee asiat meille epäselväksi täällä ajassa."

Tärkeää on lukea itse Raamattua. Joku sanoo, että hän ei voi tietää totuutta, kun yksi sanoo yhtä, toinen toista. Noin sanoo henkilö, joka ei tahdo uskoa! Suurin syy siihen, että emme usko, on se, ettemme tahdo uskoa. Keksimme verukkeita. Milloin käännös on vääränlainen tai uskovat epäluotettavia ja syntisiä(muunlaisia uskovia ei olekaan).

Jos katsomme ihmisiin, niin petymme aina. Se on vain hyvä, sillä se on totuus meistä ihmisistä: meihin ei voi luottaa. On vain yksi ihminen, johon voimme luottaa, mutta hän onkin Jumalan Poika, synnitön, ihmiseksi tullut Jeesus Kristus. Häneen voimme luottaa aina ja kaikissa tilanteissa. Myös kuolemamme yli, sillä Hän on voittanut sen.

Vanha vuosi meni. Se oli siunauksellinen mutta raskas ja rankka minulle. Sellaisia ovat kai kaikki vuoteni olleet. Jumala oli mukana perheemme elämässä siunaten ja johdattaen. Ilman raskaita asioita en rukoilisi. Häpeäkseni on tunnustettava tämä. Eräänäkin aamuna heräsin aikaisin, ja mietin: "Olisiko mitään niin tärkeää, että pitäisi nousta ylös rukoilemaan?" Piti miettiä, että keksin jotain niin tärkeää. Olisi mukavampi sanoa, että heti herätessäni pomppasin pystyyn, sillä sydämeni paloi halusta rukoilla Jumalaa.

Tosiasia on valitettavasti se, että olen kylmä ja haalea rukoilemaan, ellei ole suuria ahdistuksia. Saan siis kiittää Jumalaa kaikista vaikeuksista ja ahdistuksista, sillä ne opettavat minut tuntemaan paremmin Jumalaa ja itseäni, koska on etsittävä Herraa lukemalla Raamattua ja rukoilemalla. Helpot ajat ruokkivat vain lihallista mieltäni. Tällainen on ihminen. Kenties sinä, lukijani, olet toisenlainen, vaikka epäilen sitä.

Eilisen kirjan lukeminen antoi ajatuksia. Annikki Raatikainen oli Bangladeshissa köyhyyden ja kurjuuden keskellä. Sitten hän sairastui ja hiljaisuudessa Jumala puhui hänelle. Annikki tajusi. että siellä kurjista kurjimpien keskellä hänelle oli tullut nurja mieli Jumalaa kohtaan: miksi Jumala ei auta, vaikka voisi. Nyt hän nöyrtyi ja pyysi Jumalalta terveyttä, että voisi tehdä sen, mitä varten Jumala lähetti hänet Bangladeshiin.

Annikki Raatikaisella oli näky. Hän toimi sen mukaan ja Jumala auttoi häntä toteuttamaan näkynsä. Myös minulla on näky. Välillä se tuntuu olevan niin vaikeiden vuorien takana, etten näe sitä ja epäilen, tokko sitä onkaan enää. Mutta jälleen näky on edessäni ja menen sitä kohti. "Jos se viipyy, niin odota, sillä varmasti se toteutuu, eikä se myöhästy", sanotaan lempijakeissani Habakukin kirjassa.

Toivon, että kirjani julkaistaan tänä vuonna. Se on Jumalan kädessä. Miksi siis hermoilla ja hötkyillä? Olen antanut kirjani Jumalalle ja tahdon, että kunnia siitä tulee Hänelle. Eiköhän Hän siis huolehdi, että kirjan tie on sellainen kuin Hän tahtoo. Saan luottaa siihen.

Siunausta, lukijani, sinulle tähän vuoteen. Kiitos, että olet jaksanut kulkea kanssani, ainakin palan matkaa. Jumala siunatkoon sinun tiesi.