08.12.2008 - Toinen joulukuun viikko alkamassa

Tähän aikaan vielä pimeää, mutta pilvistä luvattu koko päiväksi

Olipa tosiaan viikonloppu.

Olen huono nukkuja, alitajuinen jännittäjä. Nukuin pari tuntia ennen lauantaita, jolloin ajelin Nivalaan. Tapasin kahden veljen perheet, yhden veljen lapsia, vanhemmat sekä Eevan, 87-vuotiaan lapsuuteni naapurin tädin ja Kaijan, lapsuuden aikaisen ystäväni. Aika hyvä saavutus muutaman tunnin aikana!

Oikein mukavia tapaamisia kaikki. Kummitytön kanssa etenkin oli tärkeitä asioita keskusteltavana. Tädin ja varsinkin kummmitädin suoranainen velvollisuus on keskustella elämän totuuksista nuoren kanssa, eikö vaan! Mistäpä nuori saisi opastusta elämää varten paremmin, kuin elämää nähneeltä tädiltä, joka auliisti avaa sanaisen arkkunsa kummitytön elämänviisauden lisäämiseksi!

Oli mukava ajella tutuissa lapsuuden maisemissa, varsinkin kun sää oli jouluisen luminen. Nivalassa oli enemmän lunta kuin Vaasassa, Muutenkin sää on aina toisenlainen Kokkolasta Kajaaniin päin käännyttäessä, kun meri jää taakse ja nokka näyttää sisämaahan päin.

Pienoinen tai siis täydellinen yllätys oli Arin kuumeen nouseminen saman tien, kun menin sairaalaan. Ystävät rukoilivat, kun viestitin heille tilanteesta ja Jumala kuuli rukoukset. Tilanne näytti vakavalta. Ajattelin, että Arin hengitys voi pysähtyä, sillä rintakehä tärisi, kun sydän hakkasi niin. Kiitän Jumalaa, ja teitä, jotka rukoilitte ja rukoilette!

Minulla on rautaiset hermot silloin, kun Arin tilanne on vakava. Jumala laskee rauhansa sydämeeni. Rukoilin, eikä siinä tilanteessa ole paljon sanoja. "Jeesus auta. Tapahtukoon sinun tahtosi."

Yön tunteina tulivat kuoleman ajatukset, kun olin puolitokkurassa kotona. Monta vuotta sitten eräs henkilö kehotti valmistautumaan Arin kuolemaan. Se oli huono neuvo: joudun valmistautumaan siihen aina, kun Arin tilanne on kriittinen. Uskon, että läheisen kuolema on aina yllätys, tuli se sitten miten tahansa.

Tapasin eilen erään ihmisen, jonka 95v isä oli kuollut hiljattain. Tämä henkilö sanoi, että se oli yllätys, vaikka tuokin isä oli sairastanut pitkään. Luulisi, että vanhuksen kuolema on odotettavissa oleva, mutta se on kuitenkin elämän vihollinen, vihollisista viimeinen kuten Raamatussa sanotaan.

Eilen sunnuntaina olin Arin luona, ja hän oli hyvässä kunnossa: ei olisi tiennyt ollenkaan, että hän oli edellisenä iltana niin korkeassa kuumessa. Koko yön hän oli hikoillut. Antibioottia on annettu tähän aamuun asti; tänään selviää verikokeista, mistä oli kysymys. Epäilen itse flunssaa, koska Ari ei ollut limainen.

Alavireeni tuli eilen. Marisin ja motkotin Arille, vai Jumalalleko sen tein? Onneksi saatoimme rukoilla yhdessä, ja se auttoi kuten aina. Jumala kuulee rukoukset.

Luulin, etten mene kirkkoon neljältä rukoilemaan enkä ainakaan sen jälkeen seuratilanteeseen, mutta totesin, että menenpäs. Ainoa keino päästä ylös itsensä ympäriltä pyörimästä on mennä eteenpäin ja etsiä Jumalaa. Sain rukoilla ystävien kanssa ja se oli ihanaa.

Lasken päiviä joululomaan(10 työpäivää). Keskiviikkona menen lasten kanssa vanhainkotiin laulamaan. Jännittää vähän, kun en ole tuon porukan kanssa käynyt missään ulkopuolella laulamassa. Olen rukoillut asiaa jo pitkään.

Perjantaina nuohoojan piti tulla aamupäivällä. Käväisin kaupassa, ja tietysti tämä ampaisi sillä aikaa tänne ja häipyi, kun en ollut kotona. Odotan siis jälleen kyseistä henkilöä. En tiedä pitäisikö viedä Konna saunan takan eteen säikyttelemään! Eräänä vuonna nuohooja säikähti kunnolla, kun en muistanut sanoa, että Konna on siellä. Seuraavana vuonna hän kysyi, missä se kilpikonna on...

Nyt Konna on nukkunut syyskuusta asti vaatehuoneessa ja nukkuu edelleen. Viime vuonna se nukkui elokuusta adventtiin. Liekö tullut vanhaksi? Kyse on siis maakilpikonnastamme, joka on ollut meillä 12 vuotta.

Jos et ole vielä löytänyt Jouluradiota, niin etsipäs www.jouluradio.fi netistä. Sieltä kuuluu jatkuvasti joululauluja, laidasta laitaan. Lähettäjänä on Toivon tuottajat, Helsingin seurakunnat.

Siunausta tähän päivääsi. Herra olkoon meidän kaikkien kanssa.