26.11.2008 - Kadonneet löytyvät

Sataa lunta, valoisaa, maa valkeana

Piparit tuoksuvat. Leivoin tänään. Yllytyksen sain erään ystävän leipomisesta. Muutenkin on tosi hyvä mieli.

Eilen lankomies vai mikä nyt onkaan miehen sisaren mies, kävi korjaamassa joitakin lamppujamme, jotka eivät sitten olleetkaan rikki, ja vaihtoi erään hengenvaarallisen pistorasian. Tuosta kaikesta iloisena imuroin ja siivosin keittiön laatikoita! Yllättäen löysin kadonneen siivilän ja pulloharjan laatikoston takaa. Olin joskus vähän pähkäillytkin mokomien katoamista, mutta en ole jaksanut surra kuitenkaan ylenmäärin asiaa:)

Harjoittelen vimmatusti pianolla Hoosiannaa ja Joulupuu on rakennettua. Maanantaina on pyhäkoulun joulujuhla. Aion kertoa siellä joulunalustapahtumista. Suunnitelin, että joku isistä voisi olla aasi, mutta kun eräs tyttö haluaa kovasti sitä roolia, niin olkoon. Ajattelin, että eikö joku isä olisi sopinut hyvin siihen! En mitenkään tarkoita, että miehet olisivat aaseja, mutta mietin, että lapsista se olisi ollut hauskaa, kun Maria olisi saanut ratsastaa aasilla. Joosefkin on vielä kateissa, joten täytynee harrastaa lahjontaa, kiristystä tai uhkailua. No, ehkä pelkkä lahjonta riittää.

Lauantaina kutsun joitakin ystäviä joulunodotuskahville. Kakku on uunissa sitä varten. Käyn Arin luona töihin mennessä. Taidanpa mennä taas kävellen sauvojen kanssa, on liukasta ja muutenkin tekee hyvää harrastaa itsensä liikuttamista.

Olen innoissani Beveren Erämaajaksosta kertovasta kirjasta. Hyvät kirjat kannattaa lukea monta kertaa; niistä avautuu aina jotain uutta eri tilanteessa.

Nyt on mentävä. Herra olkoon meidän kaikkien kanssa. Sitä tarvitaan töissä ja työmatkoilla. Työkaveri loukkasi selkänsä kaatuessaan liukkaalla, ja on pois loppuviikon. Sijainen tulee huomennaa. Lapset ovat onneksi ihania, ja tykkään työstäni heidän kanssaan.

Siunattua keskiviikkopäivää, sinulle, lukijani!