Kategoriat: Ajankohtaista

Viitisen astetta pakkasta, ilkeä viima

Eilinen runolauantai oli oikein antoisa, vaikka en ollutkaan siellä kuin puoli yhteen asti. Sain hyvän vinkin runojeni suhteen ja aion tietysti kokeilla osaanko toimia ohjeiden mukaan. Tällä kertaa mukana oli toiseen ryhmään kuuluva uskova ystävä. Koin konkreettisesti, miten suuri voima on, kun uskovia on useampia: koimme Pyhän Hengen läsnäoloa ja voimaa tuolla tilanteessa. Oli helppo olla, ja sain antaa palautetta eräälle henkilölle, jolle halusin.

Muutenkin pidän todella noista runopiirin ja proosaryhmän ihmisistä. Mutta yksin uskovana tuollaisessa tilanteessa, jossa puretaan runojen ja kirjoittamisen kautta omaa sisintä, tunnen itseni aika kummalliseksi. Olen saanut noista ryhmistä kuitenkin paljon,ja jos Jumala suo, käyn edelleen. Tosin eihän niitä monta kertaa vielä ole ollutkaan. Henkisesti tilanteet ovat vaativia.

Olin Arin luona, ja katselimme tv 7:sta muutaman hyvän ohjelman. Tosin nukuimme molemmat osan aikaa, mutta se nyt ei haitannut ollenkaan! Väsynyt tarvitsee unta:)

Luin Eliina Heinosen elämäkerran, ja se itketti minua monessa kohdassa. Tunsin kohtalonyhteyttä häneen, ja tunsin myös, että tieni kulkee jossain kohdin samaan suuntaan kuin Eliinan. Paikoin teksti tuntui profeetalliselta. Olen lukenut kirjan ennenkin, mutta nyt se osui lähemmäksi itseäni.

Ohessa olen lukenut jo pitkän aikaa suomalaisten hengenmiesten elämäkertoja. Ne ovat äärettömän mielenkiintoisia. Kirjassa todetaan viisaasti, että jos tutustuu yksipuolisesti heidän elämäänsä, ei saa oikeaa kuvaa ihmisestä. Niin ristiriitaisia kuvauksia heistä on annettu. Ja hengenmiehet itse ovat heiluttaneet sanan säilää tosi musertavasti toisiaan kohtaan!

Ihme todellakin on, ja täysin Jumalan työtä, että Jumalan sana on levinnyt ja säilynyt. Me ihmiset olemme niin pieniä ja synti tekee meidät niin viheliäisiksi. Pyhä Henki onneksi kutsuu meitä uudistuvasti parannukseen, kehottaa, nuhtelee ja rohkaisee myös. Hän johdattaa meitä Kristuksen luokse.

Pawson opetti ylistyksestä eilen. Ihan kaikkeen hänen puhumaansa en aina sano aamen, mutta seuraavaan kyllä. Hän sanoi jotain siihen tyyliin, että meidän tulee rukoilla Jumalaa, Jeesuksen nimessä. Pyhä Henki ainoastaan ei saa olla palvontamme kohde, eikä myöskään Jeesus, vaan Jumalalle kuuluu kunnia ja ylistys. Täytyisi olla tasapaino näiden välillä. Kolminaisuuden joka persoonalla on oma tehtävänsä.

Jeesus rukoili Isää, Jumalaamme, mutta ei Isä rukoillut Poikaa, Jeesusta. Samoin Pyhä Henki neuvoo meitä ja ohjaa oikeaan, mutta nimenomaan Jeesuksen luokse. Sen takia kaikki kristilliset laulut eivät ole oikeaoppisia. Parasta olisi, jos laulaisimme suoraan Raamattua, niinhän alkukirkon ihmiset kai tekivätkin! Kuulin yhtenä päivänä muistaakseni Pekka Ruuskan laulun uudelta albumilta, ja se oli suoraan Raamatusta(kuten myös omat raamattulauluni!), ja kuulosti tosi hyvältä. Voisi olla kiinnostava cd tuo Ruuskan.

Olen tarvinnut taas tämän viikonlopun märehtimiseen, vaikka aika tylsääkin on ollut. Mutta akkua pitää ladata, eikä se minulla onnistu ihmisten keskellä tai metelissä. Ensi viikolla on uudet haasteet, ja voimat ovat tarpeen.

Pyydänkin rukousrintamaan jokaista ihmistä kanssani! Herätyksen puolesta! Uskon, että Vaasassa alkaa jytistä kohta. En tiedä, millä tavalla, mutta ihmiset alkavat herätä unestaan. Näin uskon, koska se sana tuli eilenkin, kun rukoilimme ystävän kanssa. Ja sama sana on tullut useiden ihmisten kautta, ja se on monen näky. Myös minun näkyni. En tiedä, alkaako se täältä, mutta sen ei ole väliä, vaan sen, että se alkaa.

Otathan sinäkin oman paikkasi rintamassa?