18.11.2008 - Tiistain tiimellyksen alkaessa

Vesisadetta, pimeää, tuulista

Kunnon marraskuun sää. Eilen hortoilin pyörän kanssa uimaan, kirjastoon, töihin, keskustaan ja sairaalan kautta kotiin. Kieli keskellä suuta, kun pelkään vähän kaatumista ja inhoan sitä tuntemusta, kun takapyörä alkaa liirata.

Viikonloppu oli tosi tarpeeseen. Vaikka sellainen syvä synkeys on ärsyttävää, niin jälkeen päin huomaan, miten välttämätöntä se on. Sain pyhänä eräältä ystävältä viestin, jossa hän totesi ahdistukseeni, että olenkohan henkisesti väsynyt. Se oli sellainen tiedon ja viisauden sana, että vapauduin heti, ja nukuin pari tuntia. Kynttilä paloi ikkunalla, ja oli tosi rauhoittavaa ja ihanaa. Kuuntelin serkun vaimolta saamaani jouluvirsi-cd:tä ja nautin olostani. Eikö kummalista, miten hetkessä voi tulla muutos? Vain sana Jumalalta ystävän kautta!

Seuraavan yönkin nukuin kuin tukki ja tunsin olevani taas iskussa. Päin vaikeuksia rukouksin ja Jumalan sanan avulla.

Pyhäaamuna olimme Arin kanssa sanajumalanpalveluksessa Huutoniemen kirkolla. Siellä oli lestadiolaisten kirkkopyhä. Saarna oli hyvä, kuten tiesin odottaakin. Ari yski ja rohisi alkuajan. Loppuajan hän nukkui rauhallisesti, mutta kuuli kyllä saarnan. Hän halusi ehdottomasti kirkkoon, vaikka hoitaja ehdotti, että Ari jättäisi väliin. Taas on menossa sellainen vaihe, että lima ei meinaa nousta, ja kun se ei nouse, tulehdus alkaa kehittyä. Odotamme vain, nouseeko kuume tai muuta. Mutta eipä tämä uutta ole. Rukouksin vaan ja Jumalaan luottaen. Hän tietää mitä tekee ja sallii.

Tämä aika on järkyttävää. Luin eilen Hesarin mielipidepalstaa, ja siellä oli täysin pöhköjä ajatuksia. Kirkkain silmin muutama srk:n työntekijä oli sitä mieltä, että elämä on sitä varten, että ihminen löytää oman identiteettinsä, tulee siksi mikä on ym, sillä Jumalahan on rakkaus. Kyse oli siis sukupuolenvaihdoksen tehneestä papista. Voi mitä pimeyttä! Päivän lehtiä ei tahdo voida lukea ajan pimeyden tähden. Ahdistus iskee, mutta Jumalan sana rohkaisee ja antaa toivon uskovalle. Jumala sanoo sanassaan:

"Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa.
Se, mitä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan, sillä Jumala on sen heille ilmoittanut, Ovathan hänen näkymätön olemuksensa, hänen ikuinen voimansa... nähtävinä, niin etteivät he voi millään puolustaa itseään.
Vaikka he ovat tunteneet Jumalan, he eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltaan turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt. Kehuessaan olevansa viisaita, he ovat tyhmistyneet ja muuttaneet katoamattoman Jumalan kirkkauden katoavan ihmisen... kuvan kaltaiseksi.
Sen tähden Jumala on heidät hylännyt sydäntensä saastaisten himojen valtaan, häpäisemään omat ruumiinsa.
Vaihtaen Jumalan totuuden valheeseen, he ovat kunnioittaneet ja palvelleet enemmän luotua kuin Luojaa, joka on ylistetty iäti, Aamen.
Siksi Jumalan on jättänyt heidät häpeällisten himojensa valtaan."

Tämä teksti löytyy Roomalaiskirjeen 1. luvun jakeesta 18 eteenpäin. Siinä on paljon muutakin aiheeseen liittyvää.

Jos me pidämme oikeina asioita, jotka meistä tuntuvat hyvältä, meidän on hyväksyttävä se, että muutkin voivat tehdä niin. Eli jos joku haluaa tappaa toisia, meidän on hyväksyttävä se, sillä kai hänellä on siinä tapauksessa oikeus siihen.

Evoluutio-opin opettaminen on kasvattanut kansamme lapset ja nuoret sen sisällön toteuttamiseen: jos kaikki on sattumaa, kuten se opettaa, mitä väliä on yhdellä ihmisellä. Kaikki on turhaa ja tarkoituksetonta. Kannamme nyt tuon opetuksen satoa. Vaikka jotkut evolutionistit ovat tulleet tietämään, että opettavat harhaa, he eivät voi perääntyä ja tunnustaa, että totuus on toinen.

Emme siis voi lähteä siitä, että jokaisen sisimmän tuntemus on oikein. Totuus löytyy itsemme ulkopuolelta. On olemassa yksi ainoa totuus, jota tulkitaan kyllä monella tavalla, mutta ei se totuutta miksikään muuta.

Totuus löytyy Jumalan sanasta. Meidän tulee antaa Jumalan pelastaa itsemme, tulla sanan tuomittaviksi. Kun en vielä ollut uskossa, Jumalan sana aina tuomitsi minut, ja siksi en halunnut lukeakaan sitä. Mutta se on lain tehtävä: tuomita ihminen, että hänestä tulee syntinen.

Kun ihminen tulee synnin hätään, hänelle kelpaa armo. Ja armo on evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta: niin on Jumala rakastanut sinua ja minua, että hän antoi oman Poikansa, etten minä ja sinä joutuisi kadotukseen, eroon Jumalasta, vaan saisimme ikuisen elämän. Ja se alkaa jo täällä maitten päällä, ja jatkuu iäti taivaaseen, kuten runossa sanotaan.

Edelleenkin ihminen pelastuu vanhanaikaisella tavalla. Nöyrtymällä Jumalan eteen. Tunnustamalla, että olen syntinen ihminen, enkä voi itseäni pelastaa. Jumala auttakoon, että saan armon Jeesuksen Kristuksen tähden.

Olen todennut Jumalan lupaukset tosiksi. Hän on antanut ja antaa viisautta, kun sitä anon. Usein koen tekeväni virheitä. Käyttäydyn huonosti, menetän malttini. Mutta Jumala sallii sen, sillä ei minun ole tarkoituskaan kohota ihmisten silmissä pyhimykseksi, koska en ole sitä. Tarkoitus on, että Jumala saa kunnian, koska vain hänelle se kuuluu.

Englantilainen raamatunopettaja Pawson sanoi, että hän kaipaa enemmän Jumalan pyhyyttä seurakuntaan. Samoin minä ajattelen. Jumala ei totisesti ole ukkeli, meidän kaveri, vaan hän on niin kaukana meistä kuin itä on lännessä. Ja toisaalta hän on meitä ihan lähellä niin usein kuin me häntä rukoilemme ja huudamme avuksi. Se on käsittämätöntä, että suuri, Kaikkivaltias Jumala suostuu siihen. Hän rakastaa meitä niin paljon, niin sen saamme ymmärtää ja uskoa.

Jumalan siunausta päivääsi, arvoisa lukijani. Päivän haasteet kutsuvat, Käydään niihin rukoillen.