Kategoriat: Ajankohtaista

Märkää, sataa jotain josta en ole varma mitä se on

Tänään heräsin puoli kymmeneneltä ja lähdin ensimmäiseksi mereen uimaan. Tuntui, että se voisi elvyttää jonkin verran.

On ollut harvinaisen raskaita aikoja. Eilen meni puoleen yöhön, että sain itseni tasapainoon ja nukkumaan. Itkin ja tappelin Jumalan kanssa sitä ennen. Viimein sain rauhan. Se tuli Raamatun sanan kautta. Nostin pari mannalappua. En ymmärtänyt niitä heti, mutta jonkin ajan päästä yhdistin Raamatun kohdan tilanteeseeni.

"Herra ei viivytä lupauksensa täyttämistä, kuten jotkut pitävät sitä viivyttelemisenä. Hän on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo kenenkään joutuvan kadotukseen, vaan että kaikki tulisivat parannukseen", oli 2 Piet 3 luvun kohta. Niin, Jumalahan tekee työtä kaikilla sektoreilla, minä näen vain pienen osan. Ja hänellä on kärsivällisyyttä odottaa, minulla ei.

Koin synnintuntoa, syyllisyyttä ja huonoutta. Mutta kuitenkin olen onnellinen, että sain olla yksin kotona ja meukata Jumalalle kaikesta ääneen. Tajusin jälleen, että Jumala nöyryyttää minuakin. En ole sen parempi tai huonompi kuin kukaan muukaan, vaan ihan samanlainen syntinen. Teen virheitä ja toimin ihmisten tavoin. Jumala armossaan kuitenkin kulkee kanssani ja tekee työtä myös minun kauttani, ja minusta huolimatta. Kiitos Jumalalle siitä.

Eilen illalla onnistuin pudottaa lattialle löylytuoksupullon vai mikä se on. Aine sotki käteni, uimapussini ja joka paikan. Edelleen meillä tuoksuu eteeriselle! Välillä tuntuu, että me ihmiset aiheutamme vain sotkuja. Onneksi Jumala on vielä suurempi kuin aikoinaan käsityönopettaja, joka selvitti sotkuun menneen sukankutimen.

Tänään kuulin, että juttuni on Hesarissa, sekä toinen juttu paikallisessa lto-lehdessä, jota en ole vielä saanut itse. Sain myös puhelinsoiton ja tekstiviestin lukijoilta. Se rohkaisi. Otan rohkaisut Jumalan kädestä tulleena. Itse asiassa tänään toivoisin saavani pari juttua kirjoitetuksi.

Olen menossa Arin luo pian. Katsomme vähän tv 7:aa hänen kanssaan ja luen ehkä jotain. Otan kahvit ym mukaan, että Arikin saa edes haistelle hyviä tuoksuja. Huomenna hän tulee kotiin ja menemme kirkkoon. Ari on tärkein tukijani ja luotettuni ja turva minulle. Jumala yksin tietää hänen merkityksensä minulle ja sille, mitä teen. Ari on minulle hyvin tärkeä ja rakas. Jumala on kätkenyt salaisuuden tähän kaikkeen. On vaikea käsittää Jumalan kaikkivaltiutta ja suuruutta. Että hän viitsii ja haluaa rakastaa ihmistä, vaikka kansakunnatkin ovat kuin pisara sangon uurteessa! Täysin käsittämätöntä!

Hyvää viikonloppua sinulle lukijani! Jos et ole vielä tehnyt viikkosiivoja, niin lohduttaudu sillä, että minäkään en ole ehtinyt...