12.11.2008 - Myöhäinen keskiviikko

Tuulinen, syksyinen. Kunnon pukeutumisella tarkeni monta tuntia ulkona lasten kanssa.

Mainitsin viimeksi unestani. En viitsi kertoa sitä, sillä se oli niin yököttävä. Mutta sain selvyyden, mitä uni tahtoi sanoa. Yksinkertaisesti:
- Älä ylitä itseäsi. Turvaa Jumalaan ja odota hänen aikaansa. Omalla voimalla et saa mitään aikaan. Aikataulu on Jumalan, ole hiljaa, odota, rukoile ja kysele. Ja kun Jumala puhuu, toimi. Mutta vasta sitten!

On ollut rankka alkuviikko. Lapset ovat olleet töissä kuin seinästä revittyjä niin sanotusti. Mutta pyhäkoulu tänään oli taas ihana! Lapset ovat alkaneet rukoilla hekin ääneen. Tänään jostain syystä joku keksi rukoilla koiravainaansa puolesta.

Siitä alkoi varsinainen innostus rukoilla varsinkin edesmenneiden puolesta, isovanhempien ja näitä aiemmin kuolleiden, sekä tosiaan jo kuolleiden koirien, kissojen ym. kotieläinten :( Rakkaita ovat olleet, niin kai on pääteltävä. Ja mitähän muuta tuosta voisi vielä tehdä johtopäätöksiä!?

Yritin varovasti sanoa, että voimme jättää kuolleet taivaan Isän hoitoon, sillä en halunnut toisaalta tyrmätä heidän rukouksiaan. Viimeksi tein sen virheen - eräs poika rukoili silloin: "Siunaa Jeesus meidän portaita." Ajattelin, että nyt menee liian pitkälle, ja tyrmäsin moisen porrasrukouksen. Onneksi tiedustelin asiaa vielä, ja kävi ilmi, että heillä oli vaaralliset portaat, jotka pitäisi korjata, ja oikeastaan hän siis tarkoitti, ettei tulisi vahinkoa portaiden kanssa.

Lasten rukoukset ovat vilpittömiä. Eräs rukous koski kissoja. "Siunaa meidän kissoja kun sitä toista on yksi muu kissa vielä purrut tappelussa."

Onneksi hoksasin laittaa erään ylienergisen pojan jakamaan virsikirjoja ja laulunsanoja, ja keräämään ne pois. Hän teki sen tosi tehokkaasti ja antaumuksella. Sanoin, että hän saa tehdä sen joka kerta. Näin hän kestää olla myös aloillaan sen ajan, mitä tarvitsee.

Erityisen tärkeää on rukoilla Isä meidän -rukous ääneen ja sen rukoilemme aina pyhäkoulussa. Lapset osaavat sen jo hyvin. Tänään puhuin Mooseksesta ja jätin niin jännittävään kohtaan, että lapset olivat oikein harmissaan! Huomenna ja ylihuomenna sama aihe, mutta tilanne on aina vähän erilainen, kun koolla on eri porukka.

Uni on ollut huonoa viime aikoina. Minulla on sellainen näky mielessäni, että jotkut asiat ovat kuin pullataikina kohoamassa. Kohta jostain kohtaa taikina vyöryy yli reunan. Mielenkiinnolla odotan, mistä kohtaa ja mitä tapahtuu.

Älkäämme jättäkö rukousta, vaikka vastaukset näyttävät viipyvän. Uskoamme koetellaan, rukousten maljat täyttyvät pian.

Kustantajalta ei ole vielä kuulunut mitään. Hesarin toimittaja ilmoitti lähiaikoina toivon mukaan saavansa juttuni lehteen: tunkua on paljon. Joten jäädään odottelemaan sitäkin.

Hyvää yötä, Jeesus myötä!