11.11.2008 - Minun sieluni janoaa Jumalaa

Pilvistä ja sadetta luvassa, tuulee, vielä pimeää

Totuus ihmisestä on, että olemme pieniä, heikkoja, avuttomia, köyhiä ja syntisiä. Mutta armoa on, että Jeesus on synnin voittaja, Pelastaja, auttaja ja rikas antaja niille, jotka häntä avukseen huutavat.

Marraskuun kuollut luonto, pimeys ja syksyn kylmenemiseen tottuminen ovat isoja asioita. Itse ainakin tarvitsen kovasti Jumalan apua näinä päivinä. Toisaalta oman heikkouden tunteminen pakottaa etsimään Jumalaa. Ja sittenkin näen, että etsin hyvin nihkeästi, olen penseä ja hidas.

Eilen kuitenkin sisäisestä pakotuksesta ampaisin Fidaan, paikallinen helluntailaisten kirpputori, jonka kuppilassa on Pohjalaisen tutkimuksen mukaan kaupungin halvimmat pullakahvit - tiedoksi - rukoilemaan. Menin töihin etuajassa, mutta kun minulla oli puoli tuntia aikaa, ennen kuin minua pakosta tarvittiin siellä. kurvaisin kuppilaan. En siis kahville tällä kertaa, vaan pyytämään yhteistä rukousta, enkä pettynyt odotuksessamme.

En tietenkään päässyt Fidasta tutkailematta kirjamyyntiä. Jälleen neljä kirjaa vaihtoi omistajaa, eli siirtyi minun hyllyyni. Elämäkertoja, mm. Eliina Heinosesta. Olen sen joskus lukenut, mutta minusta elämäkerroissa on aina jotain oppimista. On mielenkiintoista lukea, miten ihmiset ovat löytäneet Jumalan ja kutsumuksensa.

Viime aikoina jostain syystä minun on ollut rukoiltava vanha kunnon Levolle laskeun Luojani, kun polvistun sängyn viereen iltarukoukseen. Pyysin myös eilenkin, että Jumala puhuisi unen kautta, jos tahtoo. Ja heräsin tosi yököttävään uneen aamulla. Hyvin todelliseen jälleen. Kerron siitä myöhemmin, jos näen tarpeelliseksi. Seuraan ja tarkkailen ensin, mitä Jumala mahdollisesti sillä tahtoo sanoa.

Arin kanssa olimme kirkossa seuroissa pyhänä. Hän oli ensin kotona pari tuntia. Kalevi Lehtinen oli puhumassa ja Leena Lehtinen luki koskettavia runojaan. Ihmisiä oli pari sataa, kirkkokahvillakin yli sata. Meidän kahvitusryhmämme oli palvelusvuorossa tällä kertaa. Tero lykkäsi Arin kirkolle, minä menin autolla tuon parin sadan metrin matkan. Satoi, ja oli viemistä keittiölle.

Olen lukemassa mielenkiintoista kirjaa, Lempi Jääskeläinen: Äyräpään kirkkoherra. Kirja kertoo 1400-luvun Suomesta, vanhahtavaa kieltä, mutta erittäin mielenkiintoinen. Seurakunnan alueella on eräs noituutta harjoittava isäntä perheineen, ja khra miettii, mitä voisi tehdä asialle. Saa nähdä, mitä Jumala opettaa tuon kirjan kautta.

Sen olen huomannut, että Jumala puhuu paitsi Raamatun kautta, myös kaiken ympärilläni olevan kautta. Unissa, ihmisten puheiden kautta, luonnonilmiöiden kautta, sanomalehden otsikoiden tai juttujen kautta. Hän puhuu ja vahvistaa sanomaansa monta kertaa ja osoittaa selvästi, mitä hän on tekemässä. Jotain on todella tapahtumassa, eikä se ole hyvää, mitä tulee ihmisten syntiseen elämään nähden. Toisaalta Jumala lupaa, että ne jotka häneen turvaavat, eivät joudu häpeään. Se panee rukoilemaan: Herra armahda meitä, ilman sinua me kaikki hukumme!

Rukoillaan siis kaupunkimme ja kansamme ja koko ihmiskunnan puolesta. Kovia aikoja kohti olemme menossa. "Ellette usko, ette kestä", sanotaan Raamatussa. Sen tähden tahdon uskoa ja olla uskollinen. Jumala siihen minua ja sinua auttakoon!