27.10.2008 - Uusi armo tänäänkin!

Hieno, aika kirkas päivä koittamassa

Mielialani vaihtelee kuin vuoristorata. Tahdon laittaa tunteeni takavaunuun, niin etteivät ne johtaisi elämääni niin voimallisesti. Takavaunuun ne kuuluvat, kuten tunteettomuuskin. On tärkeää tuntea, mutta ne eivät saa johtaa elämääni.

Eilen luin Arille kirjatekstejäni. Joku voi ihmetellä, enkö ole aiemmin lukenut. Olen osittain lukemutkin, mutta etten ole kaikkea lukenut, siihen on syitä. Eilenkin sain pompata monta kertaa imulaitteen kimppuun, kun Ari itki ja nauroi ja sen seurauksena meinasi tukehtua.

Siinä tilanteessa minulla menevät tunteet välittömästi takalokeroon. En säikähdä tai hätäänny paljonkaan. Katson vain värin vaihtumista Arin kasvoilla, yritän vähän takoa sieltä täältä ja toisinaan rynkyttää, kiskoa ja paukuttaa. Ja tungen letkua kurkkuun, jos mahdollista. Tietysti rukoilen Jeesusta, se on selvä.

Myös omat tunteeni nousevat kuitenkin pinnalle, ja kun Ari pitää milloin minkäkinlaista ääntä, niin tulee sellainen olo, ettei hän halua kuulla. Tiedän, ettei se ole totta, mutta se, mitä olen kirjoittanut ja Arin vastaavat reaktiot, kun luen elämästämme, ovat niin totta, että sen takia on vaikea lukea Arille niistä.

Huomasin lukiessani, että jotenkin tutun oloisia jotkut sivut. Voi itku, kolme juttua on kahteen kertaan! Löysin lisää virheitäkin jutuista, ja meinasin masentua. Ärsyttää se, kun huomaan, että mielialaani vaikuttavat niin helposti tuollaiset pikkuasiat.

Eilen minulle aukesi mahtava Raamatun kohta vastauksena uneeni. Näin unta Arista, ja mannalappu, jonka nostin, vahvisti untani. Se oli Hoos 6:1-3. Kolmas jae nousi uudella tavalla esille: "hänen noususta on varma kuin aamurusko." Tekstissä puhutaan Jeesuksesta, mutta Arin puolesta on rukoiltu, että hän nousisi.

Illalla vielä kirkossa pyysin erästä pariskuntaa rukoilemaan puolestamme, ja Arikin halusi, kun kysyin häneltä. Tuo rouva rukoili samoin: "nosta, Herra, Ari."

Siispä otan uskossa vastaan, että sana tuli Herralta. Aika sen näyttää.

Jos luen Raamatusta jotain, ja se avautuu, se tulee omakseni vain, jos uskon sen. Jos näen metsässä mustikoita, ne tulevat minulle vain, jos poimin ne. Joten: tahdon uskossa omistaa sen, mitä minulle avautuu.

Siunattua päivää, lukijani!