25.09.2008 - Torstain toivoa ei ole maailmassa mutta Jeesuksessa on : )

Kesäinen, kaunis sää

Kuvia en voi valitettavasti laittaa, kun kone on varikolla. Pakollinen kirjoitustauko. Tänä aamuna tein yhden laulun. Ensin tuli mieleen sanat, sitten sävel ja pistin sen nuoteille sitten.

Sunnuntaina tein aiemman laulun eräästä runostani. Hauskaa!

Olen uimaan menossa ja kurvasin kirjaston kohdalla koneelle. Aamulla kävin sairaalassa Arin luona, ja se oli hyvä reissu. Kysyin Arilta erästä asiaa, joka liittyy kirjani yhteen tekstiin. Joitakin kertoja on pitänyt kysyä Arilta, että mitä mieltä oikeastaan olet jostain. Yllättäen hän on ollut eri mieltä kuin olen arvellut.

Tämän päivän kysymys oli sellainen, että vieläkö Ari sanoisi Jumalalle, että tee mulle mitä tahdot. Ajattelin, että hän voisi kenties sanoa, että en sanoisi niin. Mutta Ari nyökkäsi vedet silmissä: kyllä, sanoisin edelleen sillä lailla. Eli Jumala otti todesta Arin rukouksen ja vei miehen omaa tietään. Minusta tuntuu, että Arilla täytyy olla kärsimisen armolahja, En voi selittää muuten hänen kestämistään. Se on ihme. Hän jaksaa olla aina tyytyväinen ja hyväntuulinen, yleensä. Silloin kun minä meuhkaan tai olen poikki ja riitelen, hänelle tulee tietysti paha mieli. Mutta minkäs minäkään itselleni teen. Olen tätä tekoa mitä olen.

Ajan kulku on mielestäni muuttunut. Nyt on jo viikko taas lopuillaan. Mitään en ehdi, kun on jo seuraava päivä, ja elämä on hiukan epätodellisen tuntuista. Kauhajoen tapaus oli kauhea, mutta kansamme hengellinen tila on sellainen, että ei meidän tarvitse hämmästyä mistään.

Minulla soi viime lauantaina ja perjantaina päässäni eräs virsi, ja viimein keksin mikä se on. Se on virsi 160 joka on tuomiosunnuntain virsi. Voit katsoa itse virsikirjasta sen sanoja. Jer 29:13,14 kertovat Suomen kansan tilasta. Ja tänä aamuna eteeni tuli Jer 23. luvusta jokin jae, jossa sanotaan, että Jumala alkaa antaa kaikenlaista kamalaa tapahtua, ja lopun aikana tulemme sen näkemään. Ihme, jos nyt ei ole lopun aika.

Kuulin tänään ihanan asian eräältä ala-asteelta turmapaikkakunnalta. Koko luokka oli itkenyt ja pelännyt, paitsi eräs poika. Toiset olivat ihmetelleet, ja tämä oli sanonut, ettei hänen tarvitse pelätä, sillä hän uskoo Jeesukseen. Poika oli rukoillut koko luokan puolesta ja tilanne oli rauhoittunut. Kiitos Jumalalle!

Jumalan siunausta myös sinulle, lukijani. Otetaan todesta tämä elämä, ja se, että se loppuu kerran. Emme kukaan tiedä, koska on oma vuoromme.