Kategoriat: Ajankohtaista
Pakkanen yöllä ja maa kuurassa varjon puolella vielä puolelta päivin
Kirjoitin eilen aika pitkän ajankohtaisen. En ilmeisesti tallentanut sitä, koska sitä ei ole täällä : (
Uusi yritys jälleen kirjaston koneelta. Aika on mielestäni nopeutunut. En kerrassaan ehdi päivitellä, että olisi vasta alkuviikko, sillä salamana on jo perjantai ja taas uusi viikonloppu ja -alku.
Sain tänään kaksi henkilökohtaista kirjettä. Ystävältä, jonka kanssa rukoilemme yhteisiä rukousaiheita. Toinen kirje oli tädiltäni, joka lähettää minulle luontoaiheisia ajatuksia ja todella lämpimiä ja kannustavia rohkaisuja. Olen kiitollinen hänestä ja muistakin tädeistäni ja sukulaisista. Kummitätini tapaa laittaa Lapista kortin silloin tällöin ja sekin on suloinen tuulahdus. Veljeni soittelevat tämän tästä; itse soittelen vähän kenellekään.
Ensi pyhänä minulla on todistuspuheenvuoro Sepänkylän seurakuntatalolla. Kansanlähetyksen seurat ovat tällä kertaa siellä poikkeuksellisesti. Rukouksen paikka todellakin. Mielessäni on jo ajatuksia, joiden pohjalta aion puhua.
Kun pääsen vastuuseen, on se kasvun paikka. Olen tehnyt oivalluksia ja yllättynyt. Jumalan johdatus on ollut ja on ihmeellistä.
Eilen sain kirjoitettua onneksi kirjoittajakurssia varten jutun, joka kopioidaan kaikille ja sitten retostelemme juttujamme yhdessä. Tosin matkalla mietin erästä toista aihetta, josta haluaisin oikeastaan kirjoittaa. Nimittäin siitä, miten ristiriitaista on olla tuollaisessa piirissä mukana uskovana ihmisenä. Näkökulmamme voi olla hyvin erilainen samaan asiaan.
Katsotaan saanko väännettyä sellaisen jutun joka on mielessäni. Mielenkiintoista joka tapauksessa.
Pian töihin ja töiden jälkeen voisin kirjoittaa vähän tietokoneella töissä, kun kotikone odottaa kuin kuuta nousevaa (siis minä odotan, ei kone) Jyrkiä korjaamaan sitä.
Nyt eteenpäin. Siunausta alkaneeseen viikkoon. Meillä on vain tämä hetki!