Kategoriat: Ajankohtaista
Lauantaina klo 5.20 herättyäni ja toivuttuani hiukan
Eilen illalla rukoilin: "Jumala, puhu minulle!" Rukoilin myös tähän tapaan: "On vaikeaa kertoa ihmisille, miksi synti pitäisi ottaa todesta ja se, että kadotus on edessämme, jos Jeesus ei puolusta kuoleman hetkellä. Miten sen voisi sanoa, että ihmiset ymmärtäisivät?"
Jumala totisesti puhui unen kautta. KOSKAAN ENNEN EN OLE KOKENUT MITÄÄN VASTAAVAA!
Näin unta, joka tuntui jatkuvan ja jatkuvan. Unessa ajattelin, että tämän täytyy olla totta, sillä tämä on niin todellista. Unen aikana tajusin, että olen menettänyt ajan tajun: minulla oli jopa jossain vaiheessa kädessäni herätyskello, jonka kellotaulu oli hajalla.
Uni oli seuraavan tapainen: Olin muka parisängyssä, joka oli ikään kuin minun sänkyni. Yhtäkkiä Ari oli vieressäni makaamassa, vaikka tiesin, ettei tuo voi olla Ari. Henkilö muistutti Aria, mutta hänellä oli kaikenlaisia arpia kasvoissaan, eikä hän katsonut silmiini. Jotenkin kauhistuin ja pelkäsinkin tuota henkilöä. Jossain välissä ajattelin, että onko tuo Kristus, koska kasvot olivat arpiset, runnellut.
Mies otti minua kädestä kiinni, ja minäkin pidin häntä kädestä, ja yritin ajatella, että jospa se on sittenkin Ari. Yritin etsiä turvaa pitämällä miestä kädestä. Tiesin, ettei mies voi olla, kun Ari ei pysty liikuttamaan käsiään, enkä tuntenut häntä, kuten tunnen Arin. Koko ajan olin varuillani miehen suhteen ja pelkäsin.
Eräässä tilanteessa palasin sängyn luo, ja siinä oli tuo mies, mutta kuin lapsi, jolla oli vain pää ja keskiruumis.
Jossain vaiheessa makasin sängyssä yksin, ja sänky oli muka Isonkyrön sairaalan edessä (tiesin, vaikka en ole koskaan käynyt). Yhtäkkiä viereeni sängylle makaamaan tuli äitini. Sanoin, että äitikö siihen tuli. Nainen sanoi: "Minä en ole koskaan synnyttänyt." Silloin kavahdin pystyyn ja lähdin, sillä se oli liian kammottavaa: muistutti äitiäni, mutta ei ollut.
Uneen sisältyi pitkän aikaa tuo sänky ja ihmettely, miten sen saisi siitä sairaalan katoksen alta ja ulko-oven lähettyviltä pois ja kotiin. Minulla ei ollut mitään käsitystä, miksi olen siellä ja missä oikeastaan olen. Sänkykin oli vieras.
Kuljin jotain käytävää, ja ihmisiäkin liikkui siellä, mutta he eivät puhuneet mitään. Mietin, olenko tullut hulluksi. Jos kysyin joltain jotain, tämä tarttui heti minuun sormillaan, kiskoi, puristi, repi ja käyttäytyi jotenkin luonnottomasti, pelottavasti. Mietin: "Minun täytyy olla tullut hulluksi, mutta miten ja missä välissä? Miten en ole ollenkaan huomannut merkkejä siitä, että menisin sekaisin? Nyt vain en tiedä, missä olen, miksi olen ja miten pääsen jonnekin pois. Minun on pakko päästä hoitoon, että palaan järkiini!"
Jostain ilmestyi nainen, joka vaikutti järkevältä. Hän muistutti itse asiassa yhtä Arin osaston hoitajaa. Sanoin hänelle jotain, ja hän sanoi: "On parasta, että minä kannan sinut hoitoon." Siihen en suostunut.
Olisin mennyt soittamaan jostain lääkärille tai vastaavaan, mutta missään ei ollut puhelinta eikä minulla mitään tietoa osoitteista tai nimistä. Ja kun mietin, mikä aika on, näin kädessäni rämän herätyskellon.
Viimein jäin seisomaan paikalleni. Sanoin monta kertaa: "Jeesus, auta minua. Jeesus, auta minua!" Mietin, että mitään muuta osoitetta minulla ei ole. Heräsin, ja meni kauan, ennen kuin ymmärsin, että olen omassa sängyssäni.
Unen sävy ja tunnelma oli koko ajan kammottava. Oli kylmää, sateista ja ajatonta. En tiennyt mistään mitään ja tuntui, että olen hullu. Tunne oli tosi pelottava. Ja kaikki tapaamani ihmiset olivat luonnottomia ja pelottavia. Kavahdin heitä.
Minun oli pakko nousta ylös ja ottaa Raamattu. En uskaltanut nukahtaa enää, kun pelkäsin joutuvani takaisin tuohon luonnottomaan maailmaan.
Nostin mannalapun, jossa on siis jokin Raamatun tekstin kohta. Rukoilin, että Jumala selittäisi, mistä on kysymys. Tekstiksi tuli Ilmestyskirja 13: 1-10. Tässä Uudemman käännöksen mukaan:
1. Minä näin, kuinka merestä nousi peto. Sillä oli kymmenen sarvea ja seitsemän päätä, ja kaikissa kymmenessä sarvessa oli kruunu ja jokaiseen päähän oli kirjoitettu herjaava nimi. 2. Peto, jonka näin, muistutti leopardia, mutta sillä oli jalat kuin karhulla ja sen kita oli kuin leijonan kita. Lohikäärme antoi sille voimansa ja valtaistuimensa ja suuren vallan. 3. Minä näin, että yksi pedon päistä oli saanut surmaniskun mutta haava oli parantunut.
Koko maailma ihmetteli petoa ja lähti seuraamaan sitä, 4. ja kaikki kumarsivat lohikäärmettä, joka oli antanut pedolle sellaisen vallan. He kumarsivat myös petoa ja sanoivat:
- Kuka on pedon vertainen, kuka pystyy taistelemaan sitä vastaan?
5. Pedolle annettiin suu, joka herjaa ja puhuu suuria sanoja, ja se sai tämän vallan neljänkymmenenkahden kuukauden ajaksi. 6. Niin se avasi suunsa ja alkoi herjata Jumalaa. Se herjasi hänen nimeään ja hänen asuinsijaansa ja niitä, jotka asuvat taivaassa. 7. Sille annettiin myös lupa käydä taisteluun pyhiä vastaan ja voittaa heidät, ja niin sen valtaan annettiin kaikki heimot, kansat, kielet ja maat. 8. Kaikki maan asukkaat kumartavat sitä - kaikki ne, joiden nimi ei maailman luomisesta alkaen ole ollut kirjoitettuna teurastetun Karitsan elämänkirjaan.
9. Jolla on korvat, se kuulkoon:
10. - Kenen osana on vankeus, se joutuu vankeuteen, kenen osana on kaatua miekkaan, se kaatuu miekkaan. Nyt kysytään pyhiltä kestävyyttä ja uskoa.
Ei tarvinne selittää tekstiä?
Nostin vielä toisen mannalapun itselleni, sillä oli pelottava olo. Tekstiksi tuli Psalmi 30:1-13.
Tämä on vanhemman käännöksen mukaan, joka on itselleni tutumpi.
1. Daavidin virsi; temppelin vihkimislaulu.
2. Minä ylistän sinua, Herra, sillä sinä pelastit minut etkä sallinut viholliseni iloita minusta.
3. Herra, minun Jumalani, sinua minä huusin, ja sinä paransit minut.
4. Herra, sinä nostit minun sieluni tuonelasta, sinä herätit minut henkiin hautaan vaipuvien joukosta.
5. Veisatkaa kiitosta Herralle, te hänen hurskaansa, ylistäkää hänen pyhää nimeänsä.
6. Sillä silmänräpäyksen kestää hänen vihansa, eliniän hänen armonsa; ehtoolla on itku vieraana, mutta aamulla ilo.
7. Minä sanoin menestykseni päivinä: "En minä ikinä horju."
8. Herra, sinä armossasi vahvistit minun vuoreni. Mutta kun sinä kätkit kasvosi, niin minä peljästyin.
9. Sinua, Herra, minä huusin ja Herraa minä rukoilin:
10. "Mitä etua on minun verestäni, jos minä hautaan vaivun? Ylistääkö tomu sinua, julistaako se sinun uskollisuuttasi?
11. Kuule, Herra, ja armahda minua, Herra, ole minun auttajani."
12. Sinä muutit minun murheeni ilokarkeloksi, sinä riisuit minun surupukuni ja vyötit minut riemulla,
13. että minun sieluni veisaisi sinulle kiitosta, eikä vaikenisi. Herra, minun Jumalani, sinua minä ylistän iankaikkisesti.
Jos uskot Jeesukseen, sinulla on turva mennessäsi Jumalan kasvojen eteen nyt tai kuolemasi hetkellä. Minulla eikä sinulla ole MITÄÄN ASIAA Jumalan eteen ilman Jeesusta. Jeesus otti minun syntini ja antoi oman puhtautensa minulle, kun Jumala pelasti minut ja samoin on sinun laitasi.. Minä sain Jeesuksen puhtauden oman syntisyyteni tilalle ja samoin sinä.
Jos et ole varma, oletko uskossa, onko Jeesus saanut pestä sinut verellään puhtaaksi, sinulla on todella syytä olla kauhuissasi ja rukoilla pelastusta. Minäkin olen järkyttynyt tuon uneni jälkeen ja tahdon rukoilla:
RAKAS JEESUS. ANNA KAUHEAT SYNTINI ANTEEKSI. MINÄ OLEN TÄYSIN KELVOTON JUMALALLE, vaikka miten yrittäisin parannella itseäni. PUHDISTA VERELLÄSI, RAKAS JEESUS MINUT PUHTAAKSI JA ARMAHDA MINUA. TAHDON PELASTUA JA PÄÄSTÄ TAIVAASEEN KUN KUOLEMANI HETKI KOITTAA. ILMAN SINUA EN KESTÄ JUMALAN PYHIEN KASVOJEN EDESSÄ.
KIITOS, RAKAS JEESUS, ETTÄ SOVITIT SYNTINI RISTILLÄ, NIIN ETTÄ MINULLAKIN ON MAHDOLLISUUS PELASTUA JUMALAN VIHASTA. Kerrot Raamatussa, että se kohtaa jokaista jumalatonta. Aamen.
jk. Uskon, että paikka, jossa olin, kuvasi jotain helvetin todellisuudesta.
Kaiken voi selittää tietysti muutenkin, jos niin haluaa. Uskallatko sinä selittää pois helvetin todellisuuden? Minä en uskalla.