Kategoriat: Ajankohtaista

Aurinkoista luvassa koko päiväksi.

Eilen kirjoitin juttujani vielä kymmenen jälkeen, ja Tero toivotti hyvää yötä ja meni nukkumaan. Emme olleet rukoilleet yhdessä illalla, koska minä vain kirjoitin ja mumisin, jos Tero erehtyi kysymään jotain. Kun mainitsin jotain, miten kirjoittaminen on imaissut minut mukaansa, hän totesi: "Huomaan."

Niinpä sitten podin huonoa omaatuntoa, enkä meinannut saada untakaan. Tein parannusta asiasta. Aamulla olin kärppänä pystyssä kahvin keitossa ja Teron kanssa juttelemassa ja rukoilemassa, ennen kuin hän lähti kouluun.

Olin viikonlopun Ryttylässä vastuunkantajaretriitissä. Tilaisuudessa oli paljon väkeä, ja pääpuhuja Norjasta oli hyvä. Hän oli Espen Ottesen, 37v. (Kysyin itse ruotsiksi häneltä, ja hän vastasi kai norjaksi, joten voi hän olla jotain muutakin kuin 37v, mutta ulkonäkönsä puolesta stemmaa.)

Ottesen on kuulemma tunnetuin kristitty Norjan mediassa. Hän on luterilainen pappi, muistaakseni sisälähetysseuran palveluksessa. Hän puhui aiheista Tekeekö Jeesus onnelliseksi, Keskeisiä arvoja uskossamme sekä Miten voimme julistaa niin, että sana tulee ymmmärretyksi.

Jälkimmäisestä hänellä oli tehokas esimerkki. Hänen vaimonsa, joka ei ole uskovasta kodista, oli kysynyt heidän oltuaan kuuntelemassa opetusta: "Kuka se vanha Aatami on? Hänestä en ole ennen kuullut. Tyypillä tuntuu olevan kovasti ongelmia!"

Tämä on meille uskoville itsestään selvä asia: kyse on kenestä tahansa ihmisestä, siitä luonnosta, mikä meillä jokaisella on syntymälahjana. Sillä tyypillä on totisesti ongelmia! Vanha Aatami elää meissä hautaan asti, mutta jos tulemme uskoon, saamme myös uuden luonnon sisimpäämme.

Näiden kahden "Aatamin" välillä käydään loppuelämä taistelua. Vanha pyrkii pintaan ja pääsee voitolle, jos Herra ei armahda niin että pysymme uskossa. Pysyminen uskossa tapahtuu kilvoittelemalla. Kilvoitus taas on sitä, että tietoisesti pyrimme vaeltamaan Jeesuksen perässä: rukoillen, Raamattua lukien ja uskovien yhteydessä ja käyden ehtoollisella saadaksemme vahvistusta uskollemme.

Mutta vaikka tekisimme mitä pysyäksemme uskossa, emme pysy, ellei Herra armahda meitä. Mutta sanassaan hän lupaa kuulla ja armahtaa, jos tahdomme seurata häntä. Uudelleen ja uudelleen olemme saman asian edessä: olen syntinen, tarvitsen taas anteeksiantoa.

Juuri äsken eräs rakas ystävä lähetti viestin, kuinka hän oli möhlinyt raskaasti, mutta Jeesus oli heti paikalla auttamassa ja nostamassa, sillä ystävälläni on halu Jeesuksen seuraamiseen, mutta ei aina voimaa. Näin on meidän jokaisen uskovan laita. Emme ole kukaan toistamme kummempia. Tarvitsemme armoa ja anteeksiantamusta. Vanha Aatami meissä kapinoi ja vastustaa Jumalaa alusta loppuun, ja sen takia teemme syntiä. Kapina on meissä, emmekä kykene vapautumaan siitä. Jeesus on sovittanut meidät Jumalan kanssa, ja Jeesuksen tähden Jumala ottaa meidät vastaan.

Hyvä kysymys ja ajatus päivillä oli se, että senkö takia kirkot täyttyvät naisista, koska kristillinen julistus on sitä, että Jeesus tuo turvallisuuden. Sen sijaan julistuksen pitäisi kuulua: Jokainen tarvitsemmme Jeesusta, koska jokainen on syntinen ja tarvitsee ennen kaikkea anteeksiantoa synneistään ja armoa. Jokainen siis tarvitsee, sinä ja minä myös. Ei ole ainutta ihmistä, joka ei syntiä tee. Siis syntien anteeksiantamus on se, miksi Jeesus tuli ja häntä tarvitsemme.

Palaan taas, kun ehdin, mutta nyt on mentävä muihin töihin, että ehdin työhöni koululle. Työt ovat alkaneet hyvin, ja olen todella kiitollinen Jumalalle kaikesta.

Maanantaina vein Arille punaisen ruusun, sillä 30v on kulunut siitä, kun tutustuimme toisiimme ja siitä alkoi seurustelumme. Kiitos Jumalalle Arista!