Kategoriat: Ajankohtaista

Juniori puita sahaamassa. Poikien kauan sitten tekemä sahapukki .

Sää kääntyy pilviseksi

Erilainen viikko jälleen vauhdikkaassa menossa. Kävimme eilen perheemme poikamiesten kanssa hakemassa puita heidän isovanhempiensa luota maakunnasta. Tero sitten sahaili niitä, mutta työ piti keskeyttää, kun Teron silmään lensi roska.

Hyvä vain, sillä mukavampi oli kantaa puut kellariin, kun niitä ei ollut kerralla liian paljon. Työ jatkuu illalla, ja onneksi Teron silmäkin tokeni itsestään.

Eilen aloitin myös projektin nimeltä Kirjahyllyn Siirtäminen. Kuten jokainen kyseiseen työhön ryhtynyt tietää, asia ei ole ihan yksiselitteinen. Hyllyt on tyhjennettävä, että ne voidaan siirtää. Se taas tietää sitä, että kateissa ollutta omaisuutta löytyy. Lisäksi kirpputorikasaan kertyy tavaraa, sekä roskiskasa kasvaa. Kaiken ohessa syntyy epämääräinen läjä ei-kenenkään-tavaraa, josta ei tiedä, mihin sen lykkäisi.

Yksi ala-kaappi on kauan toiminut "työntöhyllynä", eli se sisälsi mahdottomasti erilaista tavaraa. Kuvassa alla mm. nukke, jonka oli viimeinen nukkeni, ja sen osti mummu, äidinäiti, kun olin 13v. En sillä enää leikkinyt, mutta nättihän se on.

Lasten tekemiä aarteita löytyi mm. Petrin veistämä eläinhahmo, sekä lahjaksi saamani lasikukka. Jälkimmäisen sain eskarinpäätöslahjana Janikalta, joka kirjoitti ylioppilaaksi tänä keväänä, vai oliko se jo viime vuonna!

Korkea aika siis tsekata kaapit. Ehkäpä sinä, lukijani, innnostut myös, sillä itse ainakin aloitan rehkimisen kuullessani jonkun muun aloittaneen. Ystäväni raivausvimma lisäsi minulle potkua huomattavasti, sekä tietysti Terhin muutto kotoa! Tyttären huone on vieläkin pyörityksessä, mutta eiköhän se viikon kuluessa ala järjestyä.

Taidan olla sitä tyyppiä, että teen surutyötä puurtamalla. Huoneitten järjestyksen muuttaminen osuu kummasti johonkin kriisivaiheeseen. Nytkin lähes joka huone tulee kokemaan muodonmuutoksen! Hyvä vain, tuleepa siivotuksi.

Tämän syksyn prosessi olisi saada aikaa kirjoittamiselle. Siis myös ajatuksen tasolla. Tarkoitan, että en pysty keskittymään, jos mielessä pyörii kymmenien ihmisten asiat tai muuta. Periaatteessa minulla on aamupäivät aikaa kirjoittaa, kun menen työhön klo 12 mennessä. Aikaa kuitenkin tuhraantuu kaikenlaiseen, niin että hyvä kun ehdin töihin.

Suurin rukousaiheeni on rukoukseen käytettävän ajan lisääminen. Yrjö Myller, joka hoiti aikoinaan 2000 orpoa täysin Jumalan varassa, sanoi, että jos hän rukoilee tunnin, hän saa neljässä tunnissa enemmän aikaa kuin viidessä tunnissa ilman rukousta. Joten se on minunkin suuntani.

Joku rukoilija on sanonut myös: "Älä rukoile voimiesi mukaisia tehtäviä, vaan tehtäviesi mukaisia voimia." Näin aion tehdä. En tahdo tehtävien pienentyvän, vaan voimieni lisääntyvän. Se taas tapahtuu ainoastaan Jumalan armosta, hänen varassaan ja tahdostaan, eikä minun. En kykene rukoilemaan sekuntiakaan, ellei Jumalan Pyhä Henki ohjaa minua. Tarvitsen suuresti Jumalan apua ja armoa joka päivä ja hetki.

Tänään olen menossa Arin kanssa ulos jossain vaiheessa, ja nuo kamakasat pitäisi saada sullottua jonnekin. Ja tahtoisin myös tarkistaa kirjoittamiani juttuja ja korjailla niitä, ja jos mahdollista kirjoittaa jotain uuttakin.

Hyvää loppuviikkoa sinullekin, lukijani!